PääkirjoitusPolitiikkaKotimaaUlkomaatTalousTiedeKolumnitAjassaSisältö
Nettistudio
Eurostudio
Haku Verkkouutisista
RSS
Pääkirjoitus 

Rakenteellisia syitä

 30.10.2008


SDP ja Keskusta ruotivat torstaina kunnallisvaalitulostaan. SDP kertoi käsityksiään tappionsa syistä niukasti, mutta löysi vihollisen. Keskusta oli avoimempi ja analyyttisempi, mutta löysikö sekään romahdukselleen todellista syytä?

SDP:n puoluehallitus pureskeli vaalitappiota yli kolme tuntia. Suuri yleisö jäi paljolti epätietoiseksi siitä, kykenikö puolue löytämään syitä tappiolleen. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei halunnut kertoa keskustelujen sisällöstä mitään ja puoluesihteeri Ari Korhonenkin totesi ainoastaan, että SDP hävisi vaalit, mutta voitti Keskustan.

Kun Urpilainen käänsi keskustelun vaalitappion syistä hallituksen parjaamiseen, syntyi väistämättä mielikuva ikään kuin puolueen tappioon syyllinen olisikin ollut hallitus. Ennen vaaleja Urpilainen ensin syytti hallitusta leikkauslistoista ja "todellisten talouslukujen" pimittämisestä, sitten hän tarjosi hallitukselle puolueen itsensä laatimaa taloudenpidon yhteistyöohjelmaa. Kun tulos on selvillä, Urpilainen syyttää jälleen hallitusta ja tarjoaa taas ohjelmaansa. Ei vaikuta kovin uskottavalta.

Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen oli avoimempi ja itsekriittisempi kuin Urpilainen. Hän otti vaalitappiosta syitä omille niskoilleen, mutta moitti samaan hengenvetoon kansanedustajia, jotka eivät ole tukeneet puolueen tavoitteita. Vanhanen sanoi tuloksen osoittavan senkin, että äänestäjät halusivat näpäyttää vallanpitäjiä.

Vanhanen myönsi myös puolueensa kannatuksen laskun kaupungeissa ja etsi niin ikään syitä mielikuvista, joita puolueesta on syntynyt. Yhdeksi syyksi hän oletti niin sanotun PARAS-hankkeen ja kuntaliitokset. Huutia saivat myös puolueen viestintä ja vaalisanoman sisältö.

SDP:n analyysista ei paljon käteen jää, niin ohut oli puoluehallituksen kokouksesta ulos kerrottu anti. Keskusta sentään uskaltautui kertomaan tukun käytännön syitä, jotka osaltaan saattoivat vaalitulokseen vaikuttaa. Molemmissa tapauksissa jää silti puuttumaan syvien syiden pohdinta.

Suomi ei ole enää agraariyhteiskunta, jossa pienet kylät elävät rauhaisaa elämäänsä, jossa pelloilla ruis heilimöi ja jossa elanto otetaan pääosin maasta. Niinpä Suomi ei myöskään ole enää yhteiskunta, jossa paikallista poliittista valtaa itseoikeutetusti pitää Keskusta yhdessä maamies- ja nuorisoseurojen sekä hevosjalostusyhdistysten ja metsälautakuntien kanssa.

Suomi on kaupungistunut. Myös maaseutu on kaupunkimaistunut. Niin idyllistä kuin pienten kylien elämä olisikin, maatalous on kokenut rakennemuutoksen, tilakoot kasvaneet ja viljelijäväestön rivit harventuneet. Palvelut ovat kaikonneet kuntien taajamiin ja ihmiset ovat muuttaneet parempien palvelujen ääreen. Samalla kuntien elinkeinorakenne ja ihmisten ammatit ovat muuttuneet.

Ilmiö ei ole uusi, vaan se on jatkunut jo 1960-luvulta lähtien, myös Keskustan valtakausilla. Ihmisiä ei voi pakolla pitää maaseudulla eikä heitä voi sinne pakolla siirtää. Halukkaille toki olisi kyettävä turvaamaan kyliin palvelut, mutta likimainkaan aina se ei ole mahdollista eikä ainakaan taloudellisessa mielessä järkevää.

Suomi ei ole enää myöskään pitkien piippujen teollisuusyhteiskunta. Raskas perusteollisuus tarjoaa yhä vähemmän työtilaisuuksia. Virta on pikemminkin tehtaista ulos. Ei ole enää vanhan ajan työväkeä. Raskaan ruumiillisen työn hoitavat koneet ja entisajan työläisestä on tullut näiden koneiden hoitajia. Sen myötä vasemmiston ja vasemmistolaisen työväenliikkeen ote palkansaajista vähintäänkin lipsuu.

Elinkeinoissa tapahtunut rakennemuutos saattaa olla hiljalleen johtamassa myös poliittiseen rakennemuutokseen, vaikkakaan yksien kunnallisvaalien tuloksen perusteella ei vielä kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä. Se on jo kuitenkin nyt selvää, että SDP on luisunut vaalitappiosta toiseen ilman selvää näkyvää syytä. Keskustakaan ei Vanhasen kaudella ole edennyt yksissäkään vaaleissa.

Perustellusti voi siis kysyä, että jos tavoite on hyvinvointi, onko aate enää marxismi-leninismi ja väline enää SDP? Yhtä perustellusti voi kysyä, että jos tavoite on elävä maaseutu, onko aate enää alkiolaisuus ja väline enää Keskusta?

Vastauksia saataneen lisää tulevissa vaaleissa.

Copyright Verkkouutiset - ISSN 1458-4441Suomen Kansallisverkko OyToimitusPalautelomake