Länsirintamalta ei juuri mitään uutta
11.11.2008
Maanantaina julkistettiin ulkoministeriön Helsingin yliopiston Erik Castrén –instituutilta tilaama tutkimus, jossa, selvitetään Suomen mahdollisen NATO-jäsenyyden oikeudellisia vaikutuksia. Mitään ratkaisevaa uutta tietoa tutkimus ei NATO-keskusteluun tuo, mutta joitakin selvennyksiä yksityiskohtiin kyllä. Suomen perustuslaki määrittelee maamme täysivaltaiseksi tasavallaksi. Liittyminen puolustusliittoon koskisi NATO:n viidennen artiklan mukaan avun saamista ja sen antamista mahdollisessa konfliktitilanteessa ja näin ollen myös osan päätösvallasta luovuttamista. Koska kyse on perustuslain määrittämästä täysivaltaisuudesta, tutkimuksen kenties tärkein uusi tulkinta lieneekin se, että NATO-sopimus olisi hyväksyttävä kahden kolmasosan enemmistöllä, vaikkakin vain yhdessä eduskunnassa eli niin sanotussa supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Riidaton tuo tulkinta ei silti liene ennen kuin perustuslakivaliokunta siihen mahdollisesti kantansa määrittää. Juridisessa mielessä mielenkiintoinen on myös tutkimukseen kirjattu havainto, että vaikka NATO on laajentunut maailmanlaajuiseksi turvallisuusjärjestöksi ja sen tehtävät sekä luonne ovat muuttuneet, järjestön vuonna 1949 hyväksyttyä perustamissopimusta ei silti ole muutettu. Uusi luonne ja uudet tehtävät ovat muovautuneet NATO:n jäsenmaiden hallitusten poliittisilla päätöksillä, eivät valtiosopimuksin. Uutta valoa selvitys tuo oikeudellisesti myös siihen, millaisia joukkoja Suomi kansainvälisiin konflikteihin NATO:n jäsenenä lähettäisi. Koska Suomen kansalaisten velvollisuutta puolustaa isänmaataan ei voitaisi laajentaa koskemaan koko puolustusliiton alueen puolustamista, joukot olisi koottava ammatti- ja sopimussotilaista. Ulkoministeriö sai, mitä tilasi: selvityksen mahdollisen NATO-jäsenyyden oikeudellisista vaikutuksista. Poliittisia päätelmiä tai ehdotuksia tutkimus ei sisällä eikä ministeriö sellaisia tilannutkaan. Päätös NATO-jäsenyydestä on mitä suurimmassa määrin poliittinen ja sen tekevät poliitikot, tarvittaessa ja haluttaessa kansan mielipiteeseen tukeutuen. Tutkimustietoa poliittisen päätöksenteon pohjaksi alkaa olla koossa kosolti. Kun mahdollisen jäsenyyden oikeudellisetkin vaikutukset on nyt selvitetty, tiedossa ovat lisäksi arviot jäsenyyden poliittisista, sotilaallisista ja taloudellisista vaikutuksista. Kansissa on myös näkemys NATO:n luonteesta ja sen muuttuvasta toimenkuvasta. Keskustelu Suomen NATO-jäsenyydestä jatkuu, ja keskustelun käymiseen on huomattavasti enemmän tausta- ja faktatietoa kuin vielä jokunen vuosi sitten. Pikaisia jäsenyyspäätöksiä sen sijaan ei ole luvassa. Istuva hallitus ei ohjelmansa mukaisesti vie maatamme puolustusliittoon, vaikka jättääkin jäsenyydelle option. Kansa taas ei mielipidetiedustelujen perusteella ole viehättynyt jäsenyydestä ensinkään. Siksi voi hyvällä syyllä todeta Erich Maria Remarqueta mukaellen, että länsirintamalta ei juuri mitään uutta.
|
Pääkirjoitus
