Omituisia erivapauksia
12.11.2008
Muutoin varsin hyvin sujunutta hallitusyhteistyötä on pitkin syksyä häirinnyt omituinen tapa. Hallituspuolue vihreät pyrkii sanoutumaan irti useasta yhteisesti sovitusta asiasta tai vähintäänkin keräilemään irtopisteitä muodollisesti vastustamalla ja asiallisesti hyväksymällä hallituksen esityksiä. Kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) esitteli alkusyksystä ministeriönsä ehdotuksen valtion ensi vuoden talousarvioksi, oli perin poikkeuksellista, että toisen hallituspuolueen johdosta ehdotusta arvosteltiin kärkevästi. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäen mielestä ehdotetut veronkevennykset ovat "turhan höveliä politiikkaa vaikeassa suhdannetilanteessa". Hän piti kummallisena, että kokoomuslainen valtiovarainministeri suhtautuu "näin kevytkenkäisesti" valtiontalouden kestävyyteen. Syksyn kuluessa vihreät ovat esitelleet myös metsämallinsa. Samaan aikaan, kun teollisuus toisaalta patistaa puun myyntiin, mutta suhdannesyistä myös sulkee tehtaitaan ja lomauttaa työväkeään, vihreät esittävät Etelä-Suomen metsien suojelurahoituksen kolminkertaistamista ja Metsähallituksen tulostavoitteen puolittamista, käytännössä puuhuollon vaikeuttamista. Puolueen metsämalliin toki kuuluvat myös metsien energiakäyttö sekä nykyistä korkeampi jalostusaste. Parisen viikkoa sitten tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (utva) päätti, ettei Suomi toistaiseksi liity rypäleaseet kieltävään Oslon sopimukseen. Varaamalla mahdollisuuden rypäleaseiden käyttöön hallitus halusi säilyttää Suomen puolustuksen uskottavuuden. Hallituspuolue vihreät sen sijaan asettui tässäkin asiassa oppositioon. Puolueen mielestä sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen haittaa Suomen kansainvälistä vaikutusvaltaa, on päätöksenä puolustuspoliittisesti lyhytnäköinen eikä huomioi rypäleaseiden käyttöön liittyviä vakavia ongelmia. Lisäksi puolue taktikoi asiassa niin, että puheenjohtaja Tarja Cronberg oli poissa utvan kokouksesta ja siellä istui ilman äänivaltaa oikeusministeri Tuija Brax. Viime torstaina hallitus antoi eduskunnalle ilmasto- ja energiastrategiapoliittisen selonteon. Paperi on kokonaisuus, joka ei voi toteutua, jos osia siitä jätetään toteuttamatta. Laskelmat energiatarpeesta pohjaavat muun muassa tarpeeseen rakentaa lisäydinvoimaa niin, että ainakin periaatepäätös tehtäisiin vielä tällä vaalikaudella. Tätä vihreät luonnollisesti vastustavat. Pyrkiessään energiaomavaraisuuteen hallitus huomauttaa, että oman tuotantokapasiteetin pitää pystyä kattamaan myös huipunaikainen kulutus ja mahdolliset tuontihäiriöt. Kyse on säätövoimasta, jollaisena kaikkein notkeimmin toimii vesivoima. Sen käyttöä hallitus sanoo jo ohjelmassaan edistävänsä. Vihreät kuitenkin vastustavat vesivoiman lisärakentamista. Asettumisesta poikkiteloin muun hallitusrintaman kanssa saatiin viimeisin esimerkki tiistaina. Hallitusohjelman mukaan kauppojen nykyistä aukiolosääntelyä selkeytetään. Kirjauksen henki on se, että sunnuntaiaukioloa laajennetaan. Siihen viitattiin myös budjettiehdotuksen yhteydessä, jolloin varmistui ruoan arvonlisäveron alentaminen ensi vuonna. Mutta kuinka toimivatkaan vihreät? Puolue laittoi laajaan jakeluun linkin kansanedustaja Janina Anderssonin blogiin, jossa hän sanoo haluavansa mieluummin vähentää sunnuntaiaukioloja kuin lisätä niitä. Hänen mielestään selkeä ratkaisu olisi kieltää sunnuntaiaukiolot kokonaan taas, mutta koska se tuskin on realistista, hän ehdottaa Tanskan mallia. Siellä kaupat saavat olla auki vain joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Ehdotuksellaan Andersson ei ampunut vain kohti hallitusta. Kuti osui tällä kertaa tutkitusti myös omaan nilkkaan, sillä päivittäistavarakaupan selvityksen mukaan erityisesti vihreiden kannattajat pitävät sunnuntaiaukioloa hyvin tarpeellisena ja juuri vihreiden kannattajat hyödyntävät sunnuntaiaukioloa eniten. Esimerkit kielivät joko otetuista tai annetuista erivapauksista. Sopii kuitenkin kysyä, kuinka kauan tällaiset erivapaudet voivat jatkua?
|
Pääkirjoitus
