Uusi luku?
17.11.2008
Teollisuusmaista ja niin sanotuista kehittyvistä talouksista koostuva G20-ryhmä rutisti viikonvaihteessa Washingtonissa periaatepäätöksen talouskasvun parantamisesta sekä maailman rahoitusjärjestelmän uudistamisesta. Vaikka kokouksen julkilausuma saattaakin kuulostaa puisevalta, ja vaikka kokouksessa ei sovittukaan käytännön toimista, tapaaminen voi avata uuden luvun globalisaation talousaapisessa. Periaatteellisesti kenties merkittävin on kokouksen julkilausuman maininta, jonka mukaan talousjärjestelmän uudistukset toteutetaan niin, etteivät vapaan markkinatalouden periaatteet vaarannu. Lausuman voi tulkita myönnytykseksi erityisesti Yhdysvalloille, mutta merkille pantavaa on, että sen allekirjoittivat myös kommunistisen puolueen johtama Kiina, sosialistipresidentin johtama Brasilia, kehittyvä Intia sekä teollisuusmaiden kovaan ytimeen pyrkivä Venäjä. Osanottajamaiden poliittisiin järjestelmiin lausuma ei luonnollisesti suoranaisesti vaikuta, mutta maailmantaloutta kaikki tapaamisen osanottajat vakuuttavat kehittävänsä markkinatalouden pohjalta. Ainakin teoriassa se voi merkitä jäähyväisiä suunnitelmataloudelle. Jos kokous olikin periaatetasolla markkinatalouden voitto, lausumat yhteisesti toteutettavista uudistuksista voi vastaavasti tulkita järjestelmän korjaustoimiksi. Niitä ovat rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden parantaminen, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin uudistaminen sekä yhteisesti toteutettavat korkojen ja verojen leikkaukset. Uudistukset merkinnevät ensinnäkin kehittyvien talouksien kasvavaa painoarvoa IMF:ssä ja Maailmanpankissa, mutta myös maailman kauppajärjestön (WTO) roolin korostumista. Toiseksi ne tarkoittavat rahoitustarkastuksen ja valvonnan lisäämistä sekä aiempaa selkeämpää informaatiota rahoitusmarkkinoiden riskeistä. Käytännön päätösten tasolle kokous ei mennyt – tai ei päässyt. Yhteinen tahto mitataankin nyt siinä, pääsevätkö urakan harteilleen saaneet valtiovarainministerit annetun aikarajan eli maaliskuun loppuun mennessä sopuun kaikkia osapuolia tyydyttävästä paketista. Näkemyseroja kuvaa se, että kun taantuman kynnyksellä kamppailevat maat haluaisivat pikaisia kansainvälisiä elvytystoimia, Yhdysvallat ei siihen toistaiseksi ole valmis hyväksyttyään viime keväänä presidentti George W. Bushin ajaman veronpalautuspaketin. Yhdysvallat on kysymysmerkki muutoinkin. Kaksi viikkoa sitten presidentiksi valitun Barack Obaman toimikausi alkaa virallisesti vasta tammikuussa ja niinpä hän päätti muotoseikkoihin vedoten olla osallistumatta viikonvaihteen kokoukseen. "On vain yksi presidentti", Obaman esikunnasta viestitettiin. Toisaalta – on vain yksi Yhdysvallat, johtipa sitä sitten Bush tai Obama. Nyt saavutetun yhteisymmärryksen kannalta olisi kovin valitettavaa, mikäli Yhdysvalloilla ensi vuoden alusta olisikin kokouksen päätösten suhteen toinen linja kuin se, mihin maa viikonvaihteessa sitoutui. Tällaisen mahdollisuuden olemassaolon tosin saattoi lukea Bushin ennen kokousta antaman lausunnon rivien välistä. Hän muun muassa varoitti protektionismista eli kotimaisen tuotannon suojelemisesta ulkomaiselta kilpailulta. Sanat oli ilmiselvästi suunnattu Valkoisen talon uudelle isännälle.
|
Pääkirjoitus
