Sininen kortti silmänlumeeksi
24.11.2008
Jopa lamassa kärvistelevä Eurooppa on houkutteleva kohde niille, joiden kotimaa tarjoaa valtavasti heikommat toimeentulomahdollisuudet ja valtavasti vähemmän turvallisuutta. Muuttovirta Eurooppaan näyttää katkeamattomalta. Toisaalta lamastakin huolimatta Eurooppa on työvoimapulan äärellä. Ikääntyvä väestö tarvitsee enemmän palvelutyötä, jota tekemään on tarjolla yhä vähemmän joukkoa. Niinikään kasvaa koulutettujen erityisosaajien tarve. Kansainvälisessä kilpailussa menestyminen edellyttää aivopääomaa muun muassa tutkimuksen ja tuotekehityksen palvelukseen. Yhtälön luulisi olevan yksinkertainen, mutta mikäpä Euroopassa yksinkertaista olisi? Otetaan aineiksi ennakkoluuloja ja edunvalvontaa ja kuorrutetaan katteettomilla toiveilla sekä ripauksella sääntöjä ja byrokratiaa, niin soppa on valmis. Euroopan unioni saattaa jo joulukuussa hyväksyä komission esityksen niin sanotusta sinisestä kortista. Määräaikaisena työ- ja oleskelulupana toimiva kortti toisi EU:n mukaan helpotusta työvoimapulaan. Puheissa se on nähty avuksi myös laittoman maahanmuuton lievittämiseen. Alun perinkään korttia ei mietitty matalapalkka-alojen työvoimapulan helpottamiseen. Komission esityksessä vaadittiin kortin saamisen ehdoksi palkkaa, joka olisi 1,5-kertaa kohdemaan bruttokeskipalkka. EU:n parlamentti korotti vaatimusta valiokuntakäsittelyssään 1,7-kertaiseksi. Vuoden 2006 keskipalkkatason mukaan Suomeen sinisellä kortilla pyrkivän pitäisi saada noin 4 500 euroa kuussa. Tällä palkalla suljetaan sinisen kortin ulkopuolella valtaosa niistä palvelualoista, joita väestön ikääntyminen pahimmin koettelee. Laitonta maahanmuuttoa kortti sen sijaan voi jopa lisätä. Näin käy, jos EU ryhtyy nykyistä voimallisemmin kortin myötä markkinoimaan itseään houkuttelevana työmarkkina-alueena. Yhtenä kortin perusteluna on todettu, että Yhdysvallat houkuttelee paljon tehokkaammin koulutettua työvoimaa Afrikasta kuin Eurooppaa. Jos kortti on yksi uusi välkkyvä mainostaulu, niin ei pitäisi syyllistää niitä, jotka tuota mainosta uskovat, vaikka eivät kohderyhmää olekaan. Monet, jotka Eurooppaan haluavat, eivät ole sellaisia kuin Eurooppa haluaisi, vaan ihmisiä vailla koulutusta, ammattitaitoa ja työpaikkaa. Estääkseen heidän laitonta saapumistaan ja oleskeluaan, EU sekä kiristää rajavalvontaa että laitonta työvoimaa käyttävien yritysten valvontaa. Lääkitys ei poista oireiden syytä, jota ruokkii Euroopan ja Afrikan välinen talouskuilu sekä Afrikan pahenevat sotilaalliset ja muut kriisit. Ammattitaitoisen väestön ammentaminen Afrikasta vauhdittaa aivovuotoa maanosassa, jolla olisi kipeästi omaakin käyttöä asiantuntijoille. Hyväksyessään lokakuussa EU:n maahanmuuttosopimuksen Eurooppaneuvosto totesi, että yhteisen politiikan on perustuttava muuttovirtojen asianmukaiseen hallintaan myös alkuperämaiden hyväksi. Neuvoston tahto on lausuttu selkeästi, mutta se ei velvoita vielä konkreettisiin toimiin. Vähintä olisi, että samalla kun työvoimaa tänne houkutellaan, sitouduttaisiin myös koulutusta tukeviin kehitysohjelmiin. Euroopan olisi myös mietittävä, millä tavoin luotaisiin väylä lailliseen maahanmuuttoon ihmisille, joilla ei ole vankkaa koulutusta takanaan eikä hyvin palkattua työtä edessään. Pienikin toive ja näköala laillisesta muuton mahdollisuudesta voisi vähentää painetta epätoivoisiin matkustusyrityksiin ihmissalakuljettajien käsissä. Jos resurssit suunnataan vain rajavalvonnan jatkuvaan kiristämiseen, on seurauksena yhä uhkarohkeampia maahanmuuttoyrityksiä, joista hyötyvät vain välittäjinä toimivat rikollisorganisaatiot.
|
Pääkirjoitus
