Suomi laajasti kaistalle
25.11.2008
Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta sopi tiistaina viestintäministeri Suvi Lindénin (kok.) esityksestä, että valtio tukee sadan megabitin laajakaistayhteyksien rakentamista koko maahan vuoteen 2015 mennessä. Esitys on looginen jatko hallituksen syyskuiselle päätökselle, jonka mukaan yhden megabitin laajakaistan tulee olla kaikkien suomalaisten saatavilla vuoden 2010 loppuun mennessä. Se on myös hyvin perusteltu, sillä ilman tukea olisi nähtävissä, että vuonna 2015 viisi prosenttia talouksista olisi laajakaistayhteyksien ulkopuolella. Hallitus haluaa linjauksillaan varmistaa, että viestintäverkot ovat yhteiskunnan tarpeiden tasalla nyt ja tulevaisuudessa. Periaate on aivan oikea. Nopea tiedonsiirto on välttämätöntä paitsi yrityksille, myös kotitalouksille muun muassa sähköisen asioinnin kehittyessä. Kehitys on ollut nopeaa ja on mahdotonta ennustaa mitä kaikkia palveluita verkon kautta on saatavilla runsaan puolen vuosikymmenen kuluttua. Sen kehitys kuitenkin osoittaa, että verkkopalveluiden määrä kasvaa jatkuvasti, siksi myös välineiden on oltava paitsi ajan tasalla, myös kaikkien saavutettavissa. Operaattoreiden viimeaikaiset toimet ovat niinikään osoittaneet, että pelkän hyvän tahdon ja kaupallisen kannattavuuden varaan ei laajakaistaverkkojen rakentamista voi jättää. Tällä hetkellä runsas prosentti kotitalouksista on kokonaan laajakaistayhteyksien ulottumattomissa ja laajat alueet pelkän langattoman laajakaistan ulottuvilla. Lisäksi näyttää siltä, että operaattoreiden tahto olisi jatkaa lankojen katkomista, ne kun selitetään tappiollisiksi. Asiakkaat häädetään langattomiin palveluihin hintaruuvin avulla. TeliaSonera päätti syksyllä korottaa langallisten laajakaistojensa hintoja harvaan asutuilla alueilla vähintään 25 prosenttia. Vielä suorasukaisemmin toimii Elisa, joka lopetti ADSL-laajakaistojen myynnin kasvukeskusten ulkopuolella. Kyse ei siis enää ole vain syrjäseuduista, vaan lukuisten pienten ja keskisuurten kaupunkien asukkaiden palveluista. Hallituksen päätöksen pitäisi osoittaa operaattoreille, että sen sijaan, että ne miettivät miten nykyiset lankayhteydet korvataan hitaammilla langattomilla yhteyksillä, niin ne miettisivät miten yhteydet korvataan nopeammilla valokuituyhteyksillä. Tarve yhä suurempien tietomäärien siirtämiseen kasvaa kaikilla netin käyttäjillä sitä mukaan kun palvelusisällöt monipuolistuvat, se voidaan kattaa vain nopeilla yhteyksillä ja sen on hallitus aivan oikein oivaltanut. Nopeiden yhteyksien rakentaminen ei kuitenkaan jää vain valtion ja operaattoreiden varaan. Hallituksen päätöksen mukainen rahoitusrakenne kutsuu mukaan myös kunnat ja maakunnat. On siten myös paikallisen päätöksenteon asiana harkita halutaanko harvaan asuttujen seutujen palvelut turvata. Saakin nähdä tulevatko valokaapelien rahoituspäätökset lähivuosien kunnallispoliittisen väännön kohteeksi siinä missä kyläraittien asfaltoinnit tai valaistukset menneinä vuosina.
|
Pääkirjoitus
