Kaikilla seinillä ei näy piruja
27.11.2008
Sekä kuluttajien että elinkeinoelämän luottamus tulevaan talouskehitykseen on romahtanut. Molemmat olivat odotettuja, mutta huolestuttavinta on elinkeinoelämän näkymät. Siinä missä kuluttajien arviot perustuvat enemmän tai vähemmän julkiseen keskusteluun ja vallitsevaan ilmapiiriin, arvioivat yritykset tulevaisuutta muun muassa oman tilauskantansa perusteella. Teollisuuden luottamusindikaattori on nyt alimmillaan sitten vuoden 1993, jolloin tiedustelut aloitettiin. Jyrkässä alamäessä on myös rakennussektori, jossa tilauskanta on selvästi tavanomaista niukempi. Parhaalta tilanne näyttää palvelusektorilla, jossa myynti on vielä loivassa nousussa ja odotukset niukasti plussan puolella. Kuluttajien luottamusindikaattori kertoo, että Suomen talouden suhteen odotukset ovat synkimmät sitten 1990-luvun alun. Hyvää on se, että omaan talouteen riittää vielä optimismia. Oma rahatilanne ja säästämismahdollisuudet arvioidaan edelleen hyviksi. Toisaalta säästäminen voidaan tulkita myös huonoksi odotukseksi, jossa rahaa säilötään sukan varteen. Siinä vain voi käydä niin, että säästäminen pahan päivän varalle hyvänä päivänä voi tuoda pahan päivän turhan lähelle. Optimismille on myös katetta, sillä palkkakehitys, tulevat veronkevennykset ja matala inflaatio merkitsevät ostovoiman selvää kasvua ensi vuonna. Lainan ottamisen arvioi marraskuussa kannattavaksi vain 18 prosenttia kuluttajista. Vaikka kotitalouksien rahankäyttöaikeet ovatkin maltillisia, niin moni suunnittelee auton tai asunnon hankintaa ja ulkomaanmatkailua. Hankintojen soisi käyvän toteen ja piristävän taloutta, kun kasvavan ostovoiman ohella lainakorkojen lasku jatkuu. Markkinoilla odotetaan, että EKP laskee ensi viikolla ohjauskorkoaan puoli prosenttiyksikköä. Pankit taasen laskevat omia viitekorkojaan niin, että osalla on jo toinen laskukierros aluillaan. Tilaisuus on otollinen varsinkin ensiasunnon ostajille, kun asuntojen hinnat ovat laskeneet ja villit tarjouskilpailuajat ohitettu. Tosin synkkää on niillä, jotka työskentelevät esimerkiksi rakennusalalla tai muilla sektoreilla, joilla irtisanomisodotukset ovat korkealla. Pankit ovat entistä kiinnostuneempia työsuhteen pysyvyydestä. Kaikkiaan tilanne ei siis ole läpisynkkä. Kulutuksen hidastuminen voi olla tilapäistä, jos kuluttajille välittyy riittävän selkeä viesti siitä, että raha ei ole maailmasta mihinkään kadonnut. Pankeilla, keskuspankit mukaan lukien, on tässä tärkeä tehtävänsä. Myös rakennusalan on tässä suhdannekuopassa osattava osoittaa vastuunsa. Noususuhdanteen aikana hintoja vedätettiin roimasti ylös, joten kohtuullista on nyt miettiä onko parempi tehdä työtä halvemmalla kuin olla lainkaan tekemättä. Sopivat hintasignaalit rakennusalalta nytkäyttäisivät julkista sektoria toimenpiteisiin enemmän kuin etujärjestöjen pitämät pirunmaalaustalkoot.
|
Pääkirjoitus
