Terrorismin vastustaminen ei ole lännen yksinoikeus
28.11.2008
Mumbain terrori-iskut ovat jälleen yksi murheellinen lenkki pitkässä ketjussa. Iskuja on jo ehditty selittää sekä intialaisen muslimiväestön heikolla asemalla kuin yhteyksillä Pakistaniin ja kansainväliseen terrorismiin. Pakistanin pääministeri Yousuf Raza Gilani ilmaisi surunsa menetettyjen ihmishenkien vuoksi ja tuomitsi terrori-iskut. Toisaalta terroristien yhteyksiä Pakistaniin on vaikea todistaa oleviksi tai olemattomiksi. Pakistanin hallituksella ei ole suurta valvontavaltaa siihen, minkälaista terroristikoulutusta ja asevarustelutukea ammattimaisesti toimivat islamistiset ääriryhmät maassa antavat eri terroristiryhmille. Köyhyys tai syrjitty asema ei sekään kelpaa yksinomaiseksi tai edes pääasialliseksi syyksi ja selitykseksi islamistiselle terrorismille. Maailmassa, ja myös Intiassa, on viljalti köyhiä, sorrettuja ja päähänpotkittuja väestöryhmiä, jotka siitä huolimatta eivät tartu aseisiin ja ryhdy murhaamaan viattomia ihmisiä. Osa maailman muslimiyhteisöistä tuomitsee terroristiteot ja on tuominnut tämänviikkoiset Intian terrorihyökkäyksetkin. Näitä paheksuvia äänenpainoja on kuultu länsimaisista muslimiyhteisöistä ja Intiasta sekä Kaakkois-Aasiasta, toki jonkin verran myös Lähi-Idästä, mutta vähemmän. Merkillepantavaa on, että jokaisen terrori-iskun jälkeen suurissa arabimaissa ollaan joko merkitsevän hiljaa tai muistutetaan esimerkiksi amerikkalaisten sotilasiskujen tuomista siviiliuhreista. Vastaavasti jokaisen iskun tueksi löytyy lukuisia uskonnollisia auktoriteetteja, jotka löytävät väkivallalle perustelut Koraanista. Koston kierre on toki yksi terrorismia ylläpitäviä voimia, mutta on älyllistä epärehellisyyttä verrata tarkoituksella ja varta vasten murhattuja siviilejä niihin siviiliuhreihin, jotka syntyvät tarkoituksetta silloin, kun sotilasiskuilla on tähdätty terroristeihin. Terrorismin logiikkaan ei kuulu erotella uhreja. Islam ei ole yksiniittisen monoliittinen uskonto, kuten ei ole mikään muukaan maailman valtauskonnoista. Myöskään omaa arkeaan kaikessa rauhassa elävien muslimien suurta enemmistöä ei pidä syyllistää terroriteoista. Islam on kuitenkin niin laajalle levinnyt, ja kun sen nimissä tapahtuu toistuvasti niin paljon umpimähkäistä ja silmitöntä väkivaltaa, että islamilaisilla yhteisöillä ja eritoten niiden uskonnollisilla johtajilla olisi aivan erityinen velvollisuus tarkastella, onko sen piirissä elävillä ihmisillä aina ja kaikkialla kaikki kohdallaan. Erityisesti näin pitäisi tehdä niissä maissa, joissa uskonnollisilla johtajilla on myös huomattavaa maallista valtaa. Uskonnollisesta fundamentalismista kumpuava terrorismi ei edistä maailman muslimiväestön hyvinvointia. Se ei lisää bruttokansantuotetta maissa, jotka antavat sille hiljaisen tukensa. Päinvastoin, se nimenomaan estää kaupankäyntiä, turismia ja ihmisten sekä tavaroiden liikkuvuutta eritoten niissä kehitystä kaipaavissa maissa, joissa kaikkinainen taloudellinen aktiivisuus toisi suurimpia hyötyjä. Uskonnollisesta fundamentalismista kumpuavan terrorismin torjunta ei ole pelkästään länsimaille kuuluva velvollisuus.
|
Pääkirjoitus
