Ontuva Robin Hood
1.12.2008
Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen ehdotti viikonvaihteessa puolueensa valtuuskunnan kokouksessa erikoista tapaa ratkaista kuntatalouden ongelmat tulevaisuudessa. Kyseessä olisi niin sanottu veroprosenttikatto. Eipä taida ehdotuksesta olla ongelmien ratkaisijaksi, vaan pikemminkin niiden säilyttäjäksi. Vanhasen mielestä valmisteilla olevan valtionosuusjärjestelmän on kansalaisten yhdenvertaisuuden vuoksi oltava sellainen, että verorasitus ei missään kunnassa nouse kohtuuttoman suureksi eikä eriydy liiaksi. Kunta taas sitoutuu osaltaan riittävään terveeseen taloudenpitoon ja noudattamaan valtiovallan taloussuosituksia. Näistä perusperiaatteista voitaneen pitkälti olla yhtä mieltä. Jo se Vanhasen puheenvuorossa kuitenkin kalskahti, kun hän mainitsi valtionosuusuudistuksessa etsittävän "Robin Hoodin hengessä" mallia, joka nykyistä paremmin turvaa palvelut kaikkialla Suomessa. Palvelujen turvaamisessa ei sinänsä ole mitään väärää. Robin Hood kuitenkin anasti rikkailta ja antoi köyhille. Valtio ei voi varkaaksi ryhtyä eikä se saa viekkaudella eikä vääryydellä kohdella kaltoin kuntia, jotka ovat hoitaneet taloutensa mallikkaasti. Se ei millään muotoa kannusta jatkamaan samalla linjalla. Valtionosuusuudistuksesta on saatava aikaan kaikkia osapuolia tyydyttävä neuvotteluratkaisu. Siihen Vanhasen toteamukseen, että Suomessa on joitakin kuntia, jotka ovat erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa, on helppo yhtyä. Niin myös siihen, että näille kunnille yhteistä on poikkeuksellisen korkea veroprosentti, harva asutus sekä väestön väheneminen ja vanheneminen. Yhden yhteisen lisänimittäjän Vanhanen jätti mainitsematta, vaikka kaikki sen tietävät: lähes poikkeuksetta näissä kunnissa valtaa – ja niin muodoin myös talousvaltaa – on pitänyt Keskusta. Näiden kuntien pompottelun Vanhanen haluaa lopettaa. Hän toivoo, ettei kyseisten kuntien edustajien tarvitse käydä joka vuosi lakki kourassa Helsingissä perustelemassa poikkeuksellisia olosuhteitaan, jotka kaikki tietävät. Sitä toivonevat muutkin. Vanhaselta kuitenkin liikeni tässä yhteydessä kovin vähän puolustavia sanoja kunta- ja palvelurakenneuudistukselle, jolla erityisesti pienten ja vähäväkisten kuntien palvelut pyritään turvaamaan jatkossakin. Valtionosuusuudistuksen tuolla puolen Vanhanen haluaa nähdä tulevaisuuden, jossa kunnallisverolla on prosenttikatto. Jos veroprosentti vaikeiden olosuhteiden vuoksi uhkaa nousta yli asetettavan rajan, valtio vastaisi ylittävistä kuluista ja sen vastineeksi kunta sitoutuisi noudattamaan valtiovallan ohjeita terveestä taloudenpidosta. Holhouksesta pääsisi pois, jos veroprosentin saisi laskemaan alle rajan. Näinköhän kannustaisi järkevään taloudenpitoon tällainen ajattelu? Monessa kunnassa sen sijaan saattaisi syntyä houkutus hinata veroprosentti oitis yli rajan ja antaa taloushuolet valtion murehdittaviksi. Samalla tosin rapautuisi kunnallinen itsemääräämisoikeus ja mitätöityisi kunnallisvaalien tulos. Samalla vaikeutuisi taloutensa kunnossa pitäneiden kuntien asema, kun niiltä "Robin Hoodin hengessä" vietäisiin pitkäjänteisen työn tuloksena kasvaneet hedelmät. Jos kuntatalouden yhtälö olisi helppo ratkaista lopullisesti kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla, ratkaisu olisi luultavasti keksitty jo aikapäiviä sitten. Kunta- ja palvelurakenneuudistuskaan tuskin kaikkia ongelmia ratkaisee, mutta se on kunnallisen itsehallinnon ja terveen taloudenpidon pyrkimysten kannalta sittenkin kannatettavampi – vaikkakin työläämpi – vaihtoehto kuin pelastusrenkaan heittäminen ennalta veteen.
|
Pääkirjoitus
