Vireä ja vastuullinen 90-vuotias
4.12.2008
Kokoomus juhlii lähipäivinä näkyvästi. Nyt ei kyse ole voitonjuhlasta, vaan tasavuosien juhlistamisesta. Maan suurimmaksi kuntapuolueeksi ja mielipidetiedustelujen ykkösvaihtoehdoksi noussut Kokoomus on kulkenut 90 vuoden taipaleen, jolle mahtuu niin tyrskyjä ja suvantoja kuin tappioita ja voittojakin. Kokoomuksen poliittiset kilpailijat ovat kautta vuosikymmenten pyrkineet lyömään puolueen otsaan kylmän, vain hyväosaisten puolestapuhujan leiman. Sitä Kokoomus ei kilpailijoiden tarkoittamassa mielessä ole ollut, sillä jo puolueen perustamisjulistuksesta vuonna 1918 henki vahva pyrkimys vähäosaisen kansanosan elinolojen parantamiseksi. Ironista kyllä, kilpailijoiden väite osoittautuu todeksi, joskin Kokoomuksen itse omaksumalla tavalla: puolueella on mennyt sitä paremmin, mitä paremmin suomalaisilla on mennyt. Suurimmat vaalivoittonsakin puolue on niittänyt ohjelmilla ja tavoitteilla, joiden sinisenä lankana ovat olleet yrittämisellä, työnteolla ja ahkeruudella rahoitetut sosiaaliset uudistukset. Pyrkimys henkiseen ja taloudelliseen kasvuun onkin keskeinen osa Kokoomuksen perintöä. Puolueen perustamiskutsussa korostettiin, että "kansallinen varallisuutemme on saatava kasvamaan, jotta me kykenemme uupumatta täyttämään itsenäisen valtakunnan monet tarpeet ja jotta vähäväkisten asema voi kohota ja heidän tyytyväisyytensä isänmaassa tulla entistä suuremmaksi". Kokoomuksen juuret ovat syvällä suomalaisuudessa. Puolueen perustajat olivat toimineet aiemmin lähinnä vanhasuomalaisessa liikkeessä, mutta joukossa oli myös nuorsuomalaisia. Ei siis ihme, että puolueen aatteellista pohjaa ovat sosiaalireformismin ohella muovanneet myös konservatiiviset ja liberaalit aatteet höystettyinä muun muassa myöhemmin ohjelmiin liitetyillä ekologisilla näkemyksillä. Nykyisellään Kokoomus onkin keskustaoikeistolainen kansanpuolue, omien sanojensa mukaan "vastuullinen, ihmiseen luottava uudistaja", joka pitää tärkeänä ihmisen vapautta ja vastuuta omassa toiminnassaan. Kokoomus luottaa siihen, että mahdollisuuksien tasa-arvo takaa jokaiselle mahdollisuuden kehittyä ja onnistua. Heikommista huolehtiminen sekä perheen ja lähiyhteisön vastuu korostuvat kokoomuslaisessa aatteessa edelleen. Kokoomus on matkan varrella kokenut kolhuja. Sellaiseksi voidaan luonnehtia puoluetta sen alkutaipaleilla jakanutta suhdetta Neuvosto-Venäjään. Toinen jakolinja kulki 1930-luvulla suhteessa Lapuan liikkeeseen, kunnes Kokoomus teki pesäeron oikeistoradikalismiin. Kolmas suuri kolhu oli vuoden 1966 vaalitappiosta alkanut 21 vuoden oppositiotaival, josta puolue murtautui ulos vasta vuonna 1987. Mutta riemun hetkiäkin vuosikymmeniin mahtuu. Yksi sellainen eittämättä oli Kokoomuksen paluu hallitusvastuuseen Harri Holkerin johtamaan hallitukseen. Erityisesti viimeksi kuluneet vuodet ovat olleet Kokoomuksen voittokulkua. Puolueesta on tullut eurooppalainen vaikuttaja ja sillä on Suomesta suurin edustus Euroopan parlamentissa. Istuvassa eduskunnassa Kokoomus on 51 edustajallaan yhtä suuri kuin toinen päähallituspuolue Keskusta. Lokakuun kunnallisvaaleissa Kokoomus myös nousi kannatusosuudella mitaten maan suurimmaksi kuntapuolueeksi. Viimeaikaiset mielipidemittaukset osoittavat Kokoomuksen purjehtivan edelleen hyvässä myötäisessä. Siihen on syynsä sekä onnistuneella politiikalla että hyvällä imagolla, mutta myös yhteiskunnassa laajemmin tapahtuneella arvojen muutoksella: sosialistisen järjestelmän romahtaminen on vienyt uskon vasemmistoon ja elinkeinorakenteissa tapahtunut muutos uskon siihen, että vain Keskusta kykenee rakentamaan alueellisesti tasapainoista Suomea. Kokoomuksen yksilön vapautta ja vastuuta korostavalle linjalle on tilausta. Haasteita Kokoomukselta ei silti puutu. Väestön ikääntyminen, julkisten palvelujen turvaaminen, työvoiman riittävyys, kuntien rakennemuutos ja muun muassa syrjäytymisen ehkäisy ovat asioita, joiden äärelle vaalivoittaja ei voi jäädä pitkäksi aikaa hymistelemään. Juhlahetkenä se kuitenkin sallittakoon. Äänenkannattaja liittyy onnittelijoiden sankkaan joukkoon.
|
Pääkirjoitus
