Työn raskaan raatajat

 5.12.2008

Sosiaali- ja terveysministeriön alkuviikosta julkaisema työsuojelustrategian seurantaraportti 1998-2007 kertoo omalla kielellään ongelmasta, jossa pyrstö tarttuu, kun nokka irtoaa. Perinteisen työsuojelun keinoin voidaan ehkäistä ja torjua niin työtapaturmia kuin työperäisiä sairauksiakin. Kun olosuhteet muuttuvat, myös tapaturmat ja sairaudet muuttuvat.

Suomalaisten työkyky on edelleen yleisesti ottaen hyvä. Valtaosa työntekijöistä ilmoittaa jaksavansa hyvin ja suomalaisten itsensä kokema terveys on parantunut. Myös työsuojelun pitkä kaari todistaa työtapaturmien vähentyneen. Neljännesvuosisadassa on kyetty ehkäisemään tapaturmia sekä vähentämään niistä aiheutuneita sairauspoissaoloja ja kustannuksia. Myös kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat vähentyneet.

Jotakin on kuitenkin vialla, kun varta vasten työsuojelun kehittämiseksi laaditun 10 vuoden strategiakauden aikana työtapaturmat eivät olekaan vähentyneet. Viime vuosina ne ovat jopa lisääntyneet. Samoin on käynyt sairauspoissaoloille ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrälle.

Viime vuosikymmenen lopun ja kuluvan vuosikymmenen alun voimakas noususuhdanne ovat madaltaneet työttömyysastetta. Yhä useampi on työllistynyt ja työllistyneiden määrän lisääntymisen voisi kuvitella lisänneen ainakin tilastollisesti myös työtapaturmien määrää ja riskiä. Osin niin onkin käynyt, mutta se ei silti ole tärkein syy kielteiseen kehitykseen, vaan syyt ovat jo toisaalla.

Yksi yksinkertainen syy on töiden ketjuttaminen. Erityisesti tämä näkyy tapaturma-alttiilla rakennusalalla. Vaikka pääurakoitsijan työsuojeluasiat olisivatkin kunnossa, alihankkijoiden pitkässä ketjussa saattaa olla useitakin heikkoja lenkkejä. Vastaava ilmiö on havaittavissa prosessiteollisuuden laitoksilla, telakoilla ja tavaraterminaaleissa, joissa työt koostuvat monesti lyhytkestoisista asennus-, huolto- ja korjaustöistä.

Suomi kehittyy kohti tietoyhteiskuntaa, ruumiillisen työn osuus vähentyy ja tietotyön osuus lisääntyy. Siltikään työntekijöiden kokema fyysinen rasittavuus ei ole yleisesti ottaen vähentynyt. Ja edelleen tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat suurin sairausryhmä sairauspoissaoloissa ja uusissa työkyvyttömyyseläkkeissä. Suomessa menetetään vuosittain 5–6 miljoonan työpäivän työpanos tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi. Suurin yksittäinen töistä poissaolon syy on selkäsairaus.

Globalisaatio ulottaa vaikutuksensa jopa työsuojeluun: työn sisältöön ja vaatimuksiin. Myös ihmisten liikkuvuus lisääntyy. Uusia työntekijöitä tulee erilaisista kulttuureista ja tämä tuo mukanaan uusia haasteita myös työsuojelulle.

Oman lisänsä tilastoihin tuo omaksuttu työvoimapolitiikka. Ihmisten on toivottu viipyvän työelämässä aiempaa pidempään ja jo nyt niin voidaan havaita käyneen. Ikääntymisen mukanaan tuomat vaivat näyttäisivät hiipivän samalla oven avauksella sisään työelämään. Ikääntyneillä esiintyy mm. enemmän tuki- ja liikuntaelinsairauksia kuin muilla ikäryhmillä ja ikääntyneiden arvioitu työkyky on muita heikompi.

Työtapaturma ei myöskään ole enää niin sanotusti perinteinen, fyysinen vamma. Yhä useammin sairauspoissaolon aiheuttaa mielenterveydellinen ongelma, erityisesti masennus. Sillekin on selittäjänsä. Ylitöiden määrä on viime vuosina palannut lähelle vuoden 2000 tasoa. Työntekijöiden kiireen kokemukset ovat lisääntyneet ja työn henkinen rasittavuus on pysynyt kutakuinkin ennallaan. Samalla henkinen väkivalta työpaikoilla, kuten syrjintä ja kiusaaminen näyttää olevan Suomessa kasvava ja kansainvälisessä vertailussa vakava ongelma.

Kansanterveyslaitoksen mukaan Suomessa menetetään vuosittain lähes puoli miljoonaa henkilötyövuotta sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien vuoksi. Syynä ei toki läheskään aina ole työ tai löperö työsuojelu, mutta ei toisaalta yhdessäkään tapauksessa saisi ollakaan. Ei töitä pidä sairastumisen tai henkensä menettämisen uhalla tehdä.

Suomessa jää vanhuuseläkkeelle vuosittain noin 21 000 työntekijää. Kuvaavaa on, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on tätäkin suurempi, hieman yli 24 000. Viimeksi kuluneet vuodet ovat somistaneet tilastoa, mutta ei työstä loppuelämäksi aiheutuvaa vammaakaan pidä saada.

Työtehon lisääntyminen tuo lisäarvoa niin yrityksille, yhteiskunnalle kuin yksilöllekin. Tehokkuutta vaativan suoritusyhteiskunnan – sen jokaisen osan – velvollisuus kuitenkin on huolehtia, että työntekijät pysyvät työkykyisinä eivätkä menehdy työnsä vuoksi.

Kerro kaverille

Pääkirjoitus

Tulosta