Karu alku kinkkukaudelle

 8.12.2008

Irlannin kinkkukriisi oli karu alku kinkkukaudelle. Jopa 200-kertaiset dioksiinipitoisuudet EU:n sallimiin rajoihin nähden johtivat ensin sianlihan vetämiseen Irlannin omilta markkinoilta. Tämän jälkeen joukko brittiläisiä kauppaketjuja ilmoitti vetävänsä irlantilaisen sianlihan pois myynnistä. Maanantaina Evira kertoi, että Suomeen tuotu irlantilaissika vedetään markkinoilta. Myöhemmin viikolla odotetaan EU:n päätöksiä asiasta.

Suomen osalta on syytä kohotella kulmia elintarvikealan toimijoille, jotka vielä ennen Eviran päätöstä eivät olleet tietääkseen koko kriisistä. Syyskuussa Suomeen tuotiin Eviran mukaan 12 000 kiloa Irlannista ja tarkempia tuontimääriä selviteltiin maanantaina. Aloitteellinen viestintä lisää luottamusta, oli kyse vaikka siitä, ettei irkkupossua pakastealtaasta tai lihajalosteista ole koskaan löytynytkään.

Toinen ja suurempi huoli on, kuinka hitaasti hajoava myrkky, dioksiini, aina väistämättä päätyy jostain ravintoketjuumme. Belgiassa lähes vuosikymmen sitten paljastui dioksiiniskandaali, jossa myrkyn lähteenä oli sianruokaan käytettyyn kierrätettyyn ruokaöljyyn sekoittunut muuntajaöljy. Skandaali tehosti lihan tarkastuksia, mutta Irlannin tapaus osoittaa, että jälkivalvonta ei koskaan voi ehkäistä ongelmia.

Elintarvikebisneksen mittakaavan kasvaessa valvontaan on kaikesta huolimatta panostettava. Mitä suurempaan mittaluokkaan siirrytään sekä rehuntuotannossa että eläintuotannossa, sitä suuremman mittaluokan haittoihin on samalla varauduttava silloin, kun riskit uhkaavat realisoitua. Tämä on hyvä tiedostaa myös Suomessa, jossa kanalat, navetat ja sikalat ovat yhä suurempia tuotantolaitoksia. Koon mukana kasvaa muun muassa riski siitä, että esimerkiksi yksittäinen eläintautitartunta voi johtaa massateurastukseen tai suurten elintarvike-erien vetämiseen markkinoilta.

Valvonnan ohella onkin syytä keskustella sanktioista. Vain riittävät sanktiot voivat toimia pelotteena sille, että kaikki elintarvikeketjun lenkit eivät kustannuksia karsiessaan tuota tarpeettomia riskejä kuluttajille. Vastuun pitää painaa myös lompakkoa.

Ja kun suurtuotannon mittakaavaeduista puhutaan, niin viimeisenä ketjussa vastaan tulee kuluttaja. Hän, jolle ainoa merkitsevä tekijä ruokaostoksilla on elintarvikkeiden edullinen hinta, joutuu väistämättä alttiimmaksi riskeille kuin hän, joka kiinnittää huomion myös tuotteiden sisältöön ja alkuperään.

Kerro kaverille

Pääkirjoitus

Tulosta