Kuntarakenteessa historiallinen muutos
30.12.2008
Kun vuosi parin päivän päästä vaihtuu, Suomen kuntarakenteessa tapahtuu historiallinen muutos. Tuolloin kuntien lukumäärä on liitosten myötä supistunut lähes neljänneksellä siitä, mikä se oli vielä kuusi vuotta sitten. Kehityksen ei tarvitse jäädä tähän, mutta kuntamäärän supistaminen ei myöskään ole itseisarvo. Vuoden vaihteen jälkeen Suomessa on 348 kuntaa, kun 32 kuntaliitosta tulee voimaan. Liitoksissa on mukana yhteensä 99 kuntaa. Vuodenvaihteen kuntaliitoksista suurimpia ovat Salon, Hämeenlinnan, Kouvolan ja Jyväskylän liitokset. Salon liitoksessa yhdistyy kymmenen kuntaa 55 000 asukkaan kaupungiksi. Hämeenlinnan ja Kouvolan liitoksissa kuuden kunnan yhdistyessä syntyy 65 000 ja 89 000 asukkaan kaupungit ja Jyväskylän kolmen kunnan liitoksessa 128 000 asukkaan kaupunki. Kuntaliitokset ovat seurausta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja sen kunnissa aiheuttamasta myönteisestä harkinnasta. Useat kunnallisvaltuusto ovat päätyneet kuntien yhdistämiseen. Numerot kertovat liitosvauhdin nopeudesta. Vielä vuonna 2002 Suomessa oli tarkalleen sata kuntaa enemmän kuin vuodenvaihteen jälkeen eli 448 kuntaa. Lisäksi seitsemästä vuosina 2010-2013 tapahtuvasta kuntaliitoksesta on jo olemassa valtuustojen päätökset. Näissä liitoksissa on mukana 19 kuntaa. Jo päätettyjen yhdistymisten lisäksi selvitetään viittä kuntaliitosta. Näissä selvityksen aloittamisesta on poliittinen päätös ja selvityksissä on mukana 11 kuntaa. Alustavia keskusteluja yhdistymisen mahdollisuudesta käydään lisäksi useissa muissa kunnissa. Esimerkiksi Lahden seudulla on esiselvitetty 150 000 asukkaan kunnan perustamista. Kuntaliitosten tavoitteena on toiminnan ja palvelujen tehostaminen ja kehittäminen sekä alueen vetovoimaisuuden kohentaminen. Liitoksiin pakottaa erityisesti väestön ikääntyminen, mutta myös kyky vastata taloudellisiin haasteisiin. On pelkästään myönteistä, että kunnissa on viimein tunnustettu liitosten järkevyys. Yksi on yhdessä enemmän tässäkin tapauksessa. Kuntia on syytä kannustaa edelleen hakemaan voimaa sekä yhdistymisestä että yhteistyöstä. Silti kuntaliitosten ei pidä olla itseisarvo. Pitkien etäisyyksien pohjoisissa ja itäisissä maakunnissa palvelujen järjestäminen alueellisesti suurissa kuntayksiköissä on haaste. Samaa voidaan sanoa väestöllisesti suurista yksiköistä, joiden ongelmat ovat laadultaan toisenlaisia. Olennaista kuitenkin on, että kuntalaiset saavat tasokkaat palvelut, tehokkaasti ja edullisesti.
|
Pääkirjoitus
