Poliittista järjestelmää romuttamassa
19.12.2008
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on julkisuudessa kertonut harkitsevansa ehdokkuutta Euroopan parlamentin vaaleissa. Soinin tarkoituksena on kuitenkin olla vain ehdolla eikä missään tapauksessa ottaa tehtävää vastaan, vaikka tulisi valituksikin. Juuri pahemmin ei äänestäjiä ja poliittista järjestelmää voisi pilkata. Soini myöntää itsekin, että kyseessä olisi protestiehdokkuus. Mahdollisella ehdokkuudellaan Soini sanoo protestoivansa sitä vastaan, että Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksessä viime kesänä hylännyt Irlanti on aikeissa järjestää asiasta uuden äänestyksen. Soinin protesti on keinotekoinen ja läpinäkyvä. Irlantilaiset tuskin tuntevat Mr. Soinia tai hänen motiivejaan saati, että antavat niiden vaikuttaa omaan äänestyskäyttäytymiseensä. Rehellistä kyllä, Soini on tullut myöntäneeksi syynkin siihen, ettei hän ottaisi paikkaansa vastaan europarlamentissa. Hänellä on kuulemma Suomessa "tehtävä kesken": Soini tavoittelee puolueestaan keskisuurta puoluetta eduskuntavaaleissa 2011. Ihmetellä täytyy, jos Suomesta vielä tonihalmeiden ja velttovirtasten jälkeen löytyy keskisuuren puolueen verran niitä, jotka äänestäen antavat pilkata itseään ja poliittista järjestelmää. Demokratian rämettämisestä Soinin tempauksessa nimenomaan on kyse, ja eritoten siinä tapauksessa, että koko perussuomalaisten viisihenkinen eduskuntaryhmä lähtee siihen mukaan. Oikeustieteen professori Kaarlo Tuoria lainaten voi todeta, että ehdolle lähdetään, jotta tultaisiin valituksi. Olisi varsin erikoista ja poliittiselle järjestelmälle vierasta, jos ehdolle yleisemminkin lähdettäisiin "huvin vuoksi" tai keräämään ääniä, ellei alun alkaenkaan ole tarkoitus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Ei asia toki aivan vieras esimerkiksi kunnallistasolla ole. Jotkut kansanedustajat asettuvat ehdolle vain turvatakseen puolueensa kannatuksen, mutta onneksi ilmiöt ovat yksittäisiä ja pikemminkin poistumassa kuin lisääntymässä. Pelle-ehdokkuuden perusteluksi ei käy Irlannin menettely, mutta ei myöskään se, että tapaa harrastetaan jossakin mitassa eri puolilla Eurooppaa. Kuulostaisi perin erikoiselta, että Suomessa voi ja pitää olla hölmö, koska hölmöyttä esiintyy maamme rajojen ulkopuolellakin. Hyvin periaatteellinen kysymys on, voiko vaalien kautta ansaitusta luottamustehtävästä kieltäytyä tai luopua. Asia ei ole lainsäädännöllekään vieras. Tavallisesti luottamustehtävästä luopuminen liittyy vaalikelpoisuuden menettämiseen; siihen, että luottamushenkilö tulee esimerkiksi valituksi virkaan tai tehtävään, jossa hän ei enää ole vaalikelpoinen kunnan tai eduskunnan jäseneksi. Kun lainsäädäntö jo tuntee kelpoisuuden luottamustehtävään ja perusteet siitä luopumiseen, ei olisi kaukaa haettua tarkentaa vaalilakia esimerkiksi niin, että ehdokkuuteen suostunut olisi velvollinen valituksi tultuaan myös ottamaan luottamustehtävän vastaan.
|
Pääkirjoitus
