Mennyttä muistellen, tulevaisuutta tutkaillen

 2.1.2009

Takana on jälleen yksi värikäs politiikan vuosi. Sen värit ovat olleet monenkirjavat. Kovin vaikeaa ei ole ennustaa, että vuosi 2009 on niin maailmalla kuin Suomessakin väritykseltään paljon harmaampi ja ankeampi kuin edeltäjänsä.

Kansainvälisen politiikan vuotta sävytti kahden suurvallan, Venäjän ja Yhdysvaltain presidentinvaihdos. Venäjällä Vladimir Putin siirsi valtansa – ainakin osittain – keväällä Dmitri Medvedeville ja siirtyi itse pääministeriksi. Harva asia Venäjällä kuitenkaan on vallanvaihdoksen vuoksi muuttunut.

Barack Obaman valinta George W. Bushin seuraajaksi sen sijaan tuonee muutoksia Yhdysvaltain politiikkaan, kunhan Obama tammikuussa vannoo virkavalansa ja pääsee pääosin jo nimetyn hallintonsa kera töihin. Luvassa on ainakin aluksi talouden elvytyspaketti sekä uudistuksia maan sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä kouluoloihin.

Uusien johtajien myötä Venäjällä ja Yhdysvalloilla on tilaisuus aloittaa uusi aikakausi keskinäisissä suhteissaan. Kuluneena vuonna suhteita on leimannut viileys ja epäluulo, joita ovat ruokkineet muun muassa Kaukasuksen konflikti, Yhdysvaltain Eurooppaan suunnittelema ohjuskilpi sekä Venäjän ehdotus uudeksi eurooppalaiseksi turvallisuusjärjestelmäksi.

Kosovon asemasta saatiin aikaiseksi ontuva sopimus, jota Serbia ja Venäjä kuitenkin vastustavat. Moni muu tulehtunut pesäke sen sijaan odottaa ratkaisuaan. Niistä vähäisin ei ole jo ikuisuuskysymykseksi muodostunut Lähi-itä. Irakin ja Afganistanin tilanne puolestaan eivät laukea sillä, että taistelukentiltä vedetään pois kansainväliset joukot, jos jäljelle jää paikallisten keskenään taistelevien osapuolten välinen kiista.

Konfliktien selvittelyn merkitystä ei sovi vähätellä, mutta arvatenkin kansainvälistä yhteisöä työllistää alkavana vuonna ensisijaisesti talous. Niin kauan kuin dollari on maailmankaupan tärkein maksuväline, on tärkeää että Yhdysvallat saa kuralle ajautuneen taloutensa kuntoon ja suostuu myös toimiin, joilla rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja valvontaa parannetaan. Kriisin maailmalle ulottuneita vaikutuksia pyritään samanaikaisesti korjaamaan kansainvälisin toimin muun muassa G20-maiden marraskuussa syntyneellä sopimuksella. Käytännön päätöksiä on luvassa huhtikuussa.

Kansainväliseen talouskehitykseen poikkeuksen teki edelleen Kiina, joka kertoi loppuvuodesta kauppataseensa ylijäämän pysyneen korkealla tasolla ja mainosti 30 vuotta kestäneiden talousuudistustensa myönteisiä vaikutuksia kansalle. Kiina onkin vaurastunut, mutta vauraus on jakautunut maan sisällä kovin epätasaisesti. Lisäksi maan poliittista elämää ohjaa edelleen kovalla kädellä kommunistinen puolue, joka suitsii demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Olympialaisten ajaksi sensuuria löysättiin, mutta vanhat kiellot ovat jälleen vähin erin astuneet voimaan.

Kiina on Yhdysvaltain ohella myös maailman suurin saastuttaja. Askel myönteisempään suuntaan on, jos Barack Obama suostuu kampanjapuheidensa lisäksi käytännössä toimiin ilmastonmuutosta vastaan. Maailmanlaajuisesti tarvitaan kuitenkin pidempää harppausta, joka voidaan ottaa vasta sitten, kun kehittyvät taloudet kuten Kiina ja Intia ovat sopimuksissa mukana. EU:n yksipuolinen päätös viidenneksen päästövähennyksistä vuoteen 2020 mennessä on positiivinen asia, mutta merkitykseltään vähäinen, elleivät muut seuraa perässä.

Suomalaisen sisäpolitiikan vuoteen mahtui kaksi yllättävää ministerivaihdosta. Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) joutui tekstiviestikohun saattelemana antamaan tilaa Alexander Stubbille (kok.). Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) taas halusi antaa lisää aikaa perheelleen ja luopui salkustaan, jonka kahvaan tarttui Henna Virkkunen (kok.).

Mainitun tekstiviestikohun ohella poliittista viihdettä tarjosi eduskunnan niin sanottu kähmintäjupakka, jonka loppuratkaisut nähdään myöhemmin käräjillä. Mitä pidemmälle vuosi eteni, sitä vakavammiksi kävivät myös kotimaiset politiikan puheenaiheet, kun kansainvälisen talouden kylmät tuulet alkoivat käydä myös Suomen luihin ja ytimiin.

Jo ennen kuin tietoisuus talouden taantumasta oli ehtinyt iskostua suomalaisten mieliin, maassamme käytiin keskustelua puunjalostusteollisuuden tulevaisuudesta sekä päätöksistä sulkea tehtaita ja sanoa irti työvoimaa. Loppuvuoden synkät talousnäkymät toivat myös muiden alojen lomautukset ja irtisanomiset jokapäiväisiin uutisiin.

Hallitus varautui kurjempiin aikoihin elvyttävällä talousarviolla ja lupauksella lisää elvyttävästä lisäbudjetista heti vuoden 2009 alussa. Olojen poikkeuksellisuutta kuvaa kuitenkin se, ettei valtikovarainministeriö enää joulun alla julkistamassaan suhdanne-ennusteessa antanut arviotaan talouden kasvuluvuista.

Kokoomus nousi lokakuun kunnallisvaaleissa kannatusosuudella mitaten maan suurimmaksi kuntapuolueeksi. Vielä syksyllä näytti siltä, että puolue ponnistaa tästä helposti suurimmaksi myös ensi kesäkuun europarlamenttivaaleissa. Se on toki edelleen mahdollista, mutta puolueen on onnistuttava jälleen yli odotusten mollivoittoisessa taloustilanteessa, joka pakottaa vaalivoittajan totisen paikan eteen myös kuntien päätöksissä.

SDP vaihtoi puheenjohtajansa nuoreen ja kokemattomaan Jutta Urpilaiseen. Äänestäjiä valinta ei vakuuttanut, vaan demarien alamäki jatkui ja toi tappion kunnallisvaaleissa. Hurjimmissa spekulaatioissa ennustettiin jo Eero Heinäluoman paluuta puolueen johtoon.

Helppoa ei ollut myöskään Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhasella, kun puolue jäi kunnallisvaalien kolmoseksi. Pyykinpesu jatkui pitkin loppuvuotta ja jatkuu edelleen. Vuoden 2010 puoluekokous ei näin ollen olekaan vain läpihuutojuttu Vanhasen toiveille kolmannesta pääministerikaudesta.

Kerro kaverille

Pääkirjoitus

Tulosta