Valettua lyijyä
7.1.2009
Israelin ja Hamasin välille viime juhannuksen alla solmittu tulitauko päättyi virallisesti ennen joulua. Yleensä tulitauko on vaihe ennen rauhansopimuksen solmimista, mutta Lähi-idässä se näyttää tarkoittavan vaihetta ennen seuraavien vihollisuuksien aloittamista. Sellaista vaihetta maailma joutuu jälleen seuraamaan. Tulitauko ei ole ollut pitävä. Gazan kaistalla valtaa kaksi ja puoli vuotta käyttänyt Hamas on sallinut Kassam-rakettien ampumisen Gazasta Israelin puolelle tulitauosta huolimatta. Peruskirjansa mukaisestihan Hamas vastustaa rauhanomaista ratkaisua palestiinalaiskysymykseen. Israel aloitti operaatio "Valetun lyijyn" – hyökkäyksen Gazaan – näkyvät valmistelut jo ennen joulua. Ilmavoimat aloitti alueen pommitukset ensimmäisenä arkena joulun jälkeen ja maahyökkäys Gazaan käynnistyi viime lauantaina. Israelin mukaan hyökkäyksen tarkoitus on lopettaa raketti-iskut Gazan kaistan rajan lähellä oleviin kaupunkeihin. Voimatoimien suhteessa on melkoinen ero. Gazasta Israeliin ammuttujen omatekoisten rakettien arvellaan seitsemän vuoden aikana surmanneen kymmenkunta israelilaista. Israelin hyökkäyksessä satoihin eri kohteisiin on runsaassa viikossa saanut surmansa jo yli 550 palestiinalaista, joista suuri osa siviilejä. Israelin virallinen perustelu hyökkäykselleen on sinänsä ymmärrettävä. Gazaa hallitseva ja sotilaallisesti toimiva Hamas on Israelille suurempi kivi kengässä kuin Länsirannalla toimiva ja nyt sopuisampi, presidentti Mahmud Abbasin johtama toinen palestiinalaisjärjestö Fatah. Palestiinalaisten ampumat alkeelliset raketit eivät kuitenkaan ole ainoa tosiasiallinen syy Israelin reaktioon ja voimatoimien mitoitukseen. Taustalla on laajempia poliittisia ja sotilaallisia syitä. Ensinnäkin Hamas on käyttänyt tulitaukoa hyväkseen oman aseellisen voimansa kasvattamiseksi. Israel pelkää, että kotitekoiset raketit vaihtuvat osumatarkkuudeltaan parempiin ohjuksiin ja muutoinkin nykyistä modernimpaan aseistukseen. Tässä sopassa lusikkansa on muun muassa Iranilla. Toinen syy on poliittinen. Israelissa järjestetään ensi kuussa ennenaikaiset parlamenttivaalit, joissa valtaa pitävälle Kadima-puolueelle on ennakoitu tappiota ja oikeistolaiselle Likudille uudelleennousua valtaan. Kadimaa edustavan pääministeri Ehud Olmertin sopuisat rauhanpuheet ovatkin muuttuneet muutamassa kuukaudessa sotilaalliseksi voimannäytöksi. Palestiinalaisleirissä puolestaan Hamas on ilmoittanut Abbasin toimikauden päättyvän alkuvuodesta, kun taas Abbas on vakuuttanut jatkavansa presidenttinä seuraaviin parlamenttivaaleihin saakka. Israelilla on houkutus vaikuttaa myös palestiinalaisten valintoihin, mutta nyt koettujen keinojen pätevyydestä siihen ei voi olla likimainkaan varma. Kansainvälisesti Israelin hyökkäys ajoittuu saumaan, jossa maan tärkeimmän tukijan eli Yhdysvaltain hallintoa vasta järjestellään uuden presidentin Barack Obaman mielen mukaiseksi. Obama vannoo virkavalansa parin viikon kuluttua eikä virallisesti voi sitä ennen puuttua tilanteeseen. Kun Yhdysvallat kuitenkin tavalla tai toisella on myös Lähi-idän jatkoneuvotteluissa mukana, Israel pyrkii sotilaallisesti varmistamaan ennen sitä edullisten neuvotteluasetelmien aikaansaamisen. Egypti on esittänyt Israelin ja Hamasin välille uutta tulitaukoa. Se on sinänsä lohdullista ja toivoa antavaa. Ei kuitenkaan kannata sinisilmäisesti luottaa siihen, että tulitauko johtaisi pysyvään rauhaan. Kuka vielä muistaa, että runsaat 14 vuotta sitten Nobelin rauhanpalkinto luovutettiin palestiinalaisjohtaja Jasser Arafatille sekä israelilaisille Shimon Peresille ja Jitshak Rabinille nimenomaan Israelin ja Palestiinan rauhansopimuksen perusteella?
|
Pääkirjoitus
