Lihaa luun ympärille
14.1.2009
Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala käytti maanantaina Oslon Sotatieteellisen seuran kokouksessa Norjassa varsin realistisen ja jalat maassa olevan puheenvuoron pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämisestä. Hän otti yhteistyön kehittämisen perustaksi erilaiset puolustuspoliittiset valinnat, mutta löysi niiden pohjalta useampia käytännön yhteistyömahdollisuuksia. Kaskeala ei nähnyt esteenä sitä, että Norja, Tanska ja Islanti ovat puolustusliitto NATO:n jäseniä, kun taas Ruotsi, Tanska ja Suomi kuuluvat Euroopan unioniin. Päinvastoin nämä valinnat muodostavat hänen katsannossaan kehyksen, jossa pohjoismaista yhteistyötä voidaan tehdä. Eri Pohjoismaiden erilaiset turvallisuus- ja puolustuspoliittiset valinnat pohjaavat kussakin maassa tehtyyn arvioon turvallisuusympäristöstä. Tätä seikkaa ei pohjoismaista puolustusyhteistyötä kehitettäessä voi mitenkään sivuuttaa. Aiheellisesti Kaskeala totesikin, ettei pohjoismainen puolustusyhteistyö voi tulla itsenäiseksi turvallisuuspoliittiseksi ratkaisuksi. Kaskeala korosti pitkän tähtäimen suunnittelua ja työskentelyä eikä kaihtanut myöntää sitäkään, että harjoitus ei välttämättä ole helppo. Kuvioita saattavat sotkea puolustusteollisuuden intressit samoin kuin erilaiset poliittiset valinnatkin. Esimerkkejä hän ei maininnut, mutta sellaisesta käy Norjan tuore hävittäjävalinta: ruotsalainen Saab hävisi kisan amerikkalaiselle Lockheedille. Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustusvoimilla on paljon yhtäläisyyksiä, jonka vuoksi ne ovatkin toimineet yhteistyössä jo pitkään ja erilaisilla alueilla. Myös haasteet ja mahdollisuudet muistuttavat toisiaan: rajalliset taloudelliset resurssit ja pienet volyymit aiheuttavat päänvaivaa puolustuksen ylläpitämiselle ja kehittämiselle. Tähän saumaan Kaskealan käytännön ehdotukset iskevätkin. Ensimmäinen kehittämiskohde hänen visiossaan on yhteisen meritilannekuvan luominen. Siinä vetovastuun saisi atlanttisesti suuntautunut Norja ja luonteva työnjako menisi niin, että Suomi ja Ruotsi huolehtisivat Itämeren tilannekuvasta ja Norja pohjoisten merialueiden vastaavasta. Ensimmäinen käytännön askel olisi sen selvittäminen, kuinka maat kykenisivät yhteistyössä turvaamaan Itämeren liikenteen poikkeusoloissa. Vastaavanlainen yhteistyömahdollisuus liittyy NATO:n puitteissa toteutettavaan yhteisen ilmatilannekuvan kehittämiseen. Suomi ja Ruotsi ovat jo aloittaneet valmistelut kytkeytyäkseen Norjan kautta niin sanottuun ASDE-verkkoon (Air Surveillance Data Exchange). Lähitulevaisuudessa naapurimailla on yhteinen ilmatilannekuva, joka ensisijaisesti kohentaa lentoturvallisuutta. Se voi toisaalta olla askel yhteistyön syventämiseen ja sellaisten yhteisten lentosotaharjoitusten järjestämiseen, joissa tukeudutaan niin Rovaniemen, Bodön kuin Luulajankin tukikohtiin ja kenttiin. Ilmavoimiin liittyvän yhteistyön vastuuta Kaskeala tarjoaa maantieteellisesti keskeisesti sijaitsevalle Ruotsille. Kolmantena yhteistyön kohteena – joskin myös suurena haasteena - Kaskeala pitää mekanisoidun pohjoismaisen tyyppipataljoonan luomista. Hanke edellyttää yhteistä taktista, operatiivista ja materiaalista näkemystä sekä tutkimusta ja kehitystyötä. Yhteinen pataljoona olisi Kaskealan mielestä kuitenkin syntyessään todellinen lippulaiva, jota voitaisiin käyttää operaatioihin niin Pohjolassa kuin muuallakin maailmalla. Kaskealan hahmottelemassa työnjaossa Suomi voisi ottaa vastuun tästä maavoimien puolella tapahtuvasta yhteistyöstä. Yhteistyömahdollisuuksia Kaskeala löysi myös siviilikriisinhallinnasta ja logistiikasta. Kaikkinensa puhe oli virkistävä poikkeus usein juhlapuheissa kuullulle ontolle hymistelylle pohjoismaisen yhteistyön kehittämisen tarpeellisuudesta. Komentajan puhe toi konkreettisesti lihaa luun ympärille ja osoitti, missä käytännön yhteistyömahdollisuudet ovat. Poliitikkojen tehtävänä puolestaan on viedä asiat päätöksentekoon ja osoittaa hankkeille resurssit.
|
Pääkirjoitus
