Kirottu alueellistaminen

 21.1.2009

Periaatteessa kannatettavaa, käytännössä tuomittavaa. Tällaisen vaikutelman saa suhtautumisesta valtion keskushallinnon virastojen ja työpaikkojen sijoittamiseen maakuntiin, alueellistamiseen. Liekö oikeaa tai väärää suhtautumistapaa silti olemassakaan?

Alueellistaminen ei ole mikään uusia asia. Paavo Lipposen (sd.) kakkoshallituksen sisäministeri Ville Itälä (kok.) itse asiassa teki jo vuosikymmenen alussa ensimmäisen alueellistamispäätöksen. Ukaasilla poliisin tietohallintokeskus siirrettiin Vantaalta Rovaniemelle.

Päätös sai aikanaan hallinnonalan palkansaajajärjestöt takajaloilleen ja aiheutti vastalauseiden vyöryn. Päätös kuitenkin piti ja siirto tapahtui. Tuolloisesta henkilökunnasta Rovaniemelle siirtyi vain osa. Siitä huolimatta siirtoa on yleisesti pidetty onnistuneena. Tätä todistaa myös Valtiontalouden tarkastusviraston viime viikolla asiasta julkistama raportti. Pääosin kiittävä selvitys huomauttaa ainoastaan hiljaisen tiedon siirtymisen merkityksestä samoin kuin vastaavien hankkeiden huolellisen valmistelun tärkeydestä.

Istuva hallitus päätti jo vuoden 2007 syyskuussa jatkaa kahden edellisen hallituksen aloittamaa alueellistamista tavoitteena jopa 8 000 työpaikan sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle niin, että päätökset on tehty vuoteen 2011 mennessä ja toteutettu vuoteen 2015 mennessä. Päätöksillä halutaan turvata valtion tehtävien tuloksellinen hoitaminen ja työvoiman saanti valtion tehtäviin, edistää maan tasapainoista alueellista kehitystä ja tukea työllisyyttä maan eri osissa.

Periaatepäätös alueellistamisen jatkamisesta suurin piirtein kuitattiin tietoon saatetuksi eri tahoilla. Samoin suhtauduttiin jo edellisen hallituksen päätökseen sijoittaa maaseutuvirasto Seinäjoelle. Esitys ja päätös lääkealan keskuksen sijoittamisesta Kuopioon ja siihen liittyen päätös lääkelaitoksen siirtämisestä samaan yksikköön sen sijaan on herättänyt suuria tunteita.

Lääkelaitoksen henkilöstö vastustaa työpaikkojensa siirtoa ja muuttoa Kuopioon. Lääketeollisuuden toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes on esittänyt epäilynsä lääkehuollon vaarantumisesta päätöksen seurauksena. Arvostelua on herättänyt myös lääkelaitoksen olemassa olevan vuokrasopimuksen purkamisesta aiheutuvat kustannukset. Osa palkansaajajärjestöistä tuomitsee nyt koko alueellistamisen ja eduskunnankin halutaan jo selvittävän kokonaisuutta.

Henkilöstön reaktiot ovat ymmärrettäviä. Kuopio on niin kaukana, ettei pendelöinti tule kysymykseen. Työpaikkojen lisäksi työntekijöillä on pääkaupunkiseudulla perheensä, asuntonsa, tuttavansa, harrastuksensa, lasten koulutuspaikat ja lasten kaverit. Ymmärrys päätöstä kohtaan olisi varmaan laajemminkin suurempi, jos se koskisi vain uuden laitoksen sijoittamista eikä olemassa olevan laitoksen siirtoa.

Vaikka lääketeollisuuden varoituksiin sisältyisikin dramaturgiaa, nekin on otettava vakavasti. Lisäksi valtion on työnantajana ehdottomasti pidettävä kiinni hyvän työnantajan parhaista käytännöistä suhteessa henkilöstöön.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk.) teki maanantaina kaikista vastalauseista huolimatta lopullisen päätöksen lääkealan keskuksen sijoittamisesta Kuopioon vuoteen 2014 mennessä. Hyssälää on moitittu päätöksen taitamattomasta ja puutteellisesta valmistelusta. Lienee kuitenkin niin, että vallitsevassa ilmapiirissä eivät olisi auttaneet mitkään maanittelut tai erityisjärjestelyt. Tähän viittaa yksioikoinen nuijankopautuskin.

Seuraava episodi alueellistamisessa lienee Tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen ja Merenkulkulaitoksen yhdistäminen Väylävirastoksi vuoden kuluttua. Yhdistyminen sinänsä ei ole suuren vastustuksen aihe, mutta jo nyt arvostelua on herättänyt aie sijoittaa uusi virasto pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, Lappeenrantaan tai Rovaniemelle.

Alueellistaminen herättää intohimoja. Vastustajien mielestä valtion keskushallinnon virastot ja työpaikat kuuluvat pääkaupunkiseudulle. Vahvan hallintokeskuksen ohella perusteluja ovat muun muassa tehtävien sujuva hoitaminen ja yhteydet sidosryhmiin. Alueellistamisen kannattajien mielestä myös maakunnat ansaitsevat valtion työpaikkoja ja virastojen sijoittaminen yhteen nippuun on perua hevoskulkuneuvojen ajalta, jolloin liikenne- ja tietoliikenneyhteydet olivat olemattomat.

Oikeaa tai väärää suhtautumistapaa alueellistamiseen ei taida ollakaan. Kyse on arvovalinnoista, jotka toteutuvat poliittisina päätöksinä.

Kerro kaverille

Pääkirjoitus

Tulosta