Työryhmä sortui epäolennaisuuksiin
29.1.2009
Vaalirahoituksen ehdottomasti keskeisimmät epäkohdat ovat olleet rahoituksen läpinäkyvyyden puute sekä valvonnan ontuminen. Näitä ongelmia paikkaamaan perustettu työryhmä on saanut aikaan eripuraisen mietinnön, jossa eripura koskee lainmukaisuuden kannalta epäolennaisia seikkoja. Hallitusneuvos Lauri Tarastin johtama työryhmä asetettiin viime vuoden toukokuun lopulla sen jälkeen, kun vaalirahoitus nousi jälleen kerran suuriin otsikoihin. Kohu syntyi, kun Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli myönsi jättäneensä vastoin vaalirahoituksesta annettua lakia ilmoittamatta oikeusministeriölle eduskuntavaalikampanjansa suurimman rahoittajan nimen. Kallin perustelu menettelylleen oli se, ettei lain rikkomisesta seuraa mitään rangaistusta. Jo tätä ennen oikeusministeriö oli eri yhteyksissä voivotellut rahoituksen valvonnan vaikeutta. Toimikunta luovutti mietintönsä tiistaina oikeusministeri Tuija Braxille (vihr.). Ehdotuksen mukaan vaalikampanjasta aiheutuneista kuluista olisi edelleen tehtävä ilmoitus ja erikseen olisi ilmoitettava yksittäinen tuki ja sen antaja, jos tuen arvo on presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa yli 2 000 euroa tai eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa yli tuhat euroa. Ilmoitukseen liittyvien puutteiden tai virheiden paikkaamista työryhmä vauhdittaisi erikseen määrättävällä uhkasakolla. Tässä on se sanktio, joka nykyisestä lainsäädännöstä puuttuu ja johon vedoten Kallikin jätti puutteellisen ilmoituksen. Jatkossa oikeusministeriö ei enää itse valvoisikaan vaalirahoitusilmoituksia, vaan luopuisi valvonnasta työryhmän ehdotuksen mukaan Valtiontalouden tarkastusviraston hyväksi. Käytännön muutokselle on perustelunsa Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen (GRECO) suosituksessa. Ilkeämielinen tosin voi tulkita asian niinkin, ettei työryhmä pidä oikeusministeriötä enää kykenevänä toimimaan valvovana instanssina. Jos jälkimmäinen oletus pitää paikkansa, kummalliseen valoon asettuu oikeusministeriön virallinen tehtävä maan ylimpänä vaaliviranomaisena, joka ohjaa valtiollisten ja kunnallisten vaalien sekä kansanäänestysten toimittamista, pitää puoluerekisteriä ja tarkastaa puolueiden varainkäyttöä. Pääasia silti on, että vaalirahoitustakin valvotaan luotettavasti, olipa valvoja sitten kuka tahansa. Työryhmä pääsi yksimielisyyteen vaalirahoituksen valvonnasta ja ilmoitusten laiminlyönnistä aiheutuvista sanktioista. Se on hyvä asia. Koko työn saattaa kuitenkin kaataa tarttuminen lainmukaisuuden kannalta epäolennaisiin lillukanvarsiin. Sellaisia ovat muun muassa ehdokkaiden saaman vaalituen yläraja sekä vaalikampanjan kulujen yläraja. Toimikunta ehdottaa, että yhden tukijan antaman tuen yläraja olisi kunnallisvaaleissa 3 000 euroa, eduskuntavaaleissa 6 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 10 000 euroa. Rajoitukset eivät kuitenkaan koskisi puolueen rekisteröidyn yhdistyksen antamaa tukea. Lisäksi vaalikampanjan kulut eivät saisi kunnallisvaaleissa ylittää 20 000 euroa, eduskuntavaaleissa 100 000 euroa, europarlamenttivaaleissa 200 000 euroa eikä presidentinvaalissa kummallakaan vaalikierroksella kahta miljoonaa euroa. Ehdotus on populistinen ja ehdokkaita kohtaan epäoikeudenmukainen. Se antaa etulyöntiaseman jo entuudestaan tunnetuille julkisuuden henkilöille sekä eturivin poliitikoille, joiden ei tarvitse tehdä itseään tunnetuiksi. Samalla se vaikeuttaa uusien, nousevien kykyjen esille pääsyä. Oikeutetusti puoluesihteeri Taru Tujunen (kok.) toteaakin mietintöön jättämässään eriävässä mielipiteessä, että kampanjakaton toteutumista olisi käytännössä mahdotonta valvoa. Hän haluaa myös selvitettävän, onko työryhmän esittämä kampanjakulujen katto perustuslain vastainen. Perustellusti Tujunen huomauttaa, että vaalimainonnan rajoittaminen johtaa julkisuuden hakuun ja kalasteluun muilla, ehkä jopa kielteisillä menetelmillä. Oikeusministeriön mukaan ehdokkaan vaalirahoitusta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle jo helmikuun aikana. Ei liene vaikeaa ennustaa, että vaikka aikataulu toteutuisikin, sisältö saattaa kuivua kasaan. Kokoomuksen ohella kun kulukattoihin suhtautuu kielteisesti toinen päähallituspuolue Keskusta.
|
Pääkirjoitus
