"Lisätäänkö tuntuvasti" sekamelskaa?
2.2.2009
Vuodelta 1962 peräisin oleva vesilaki aiotaan uudistaa. Eikä vain uudistaa, sillä niin taannoin työskennellyt vesilakitoimikunta kuin sen työtä jatkanut ja vajaat kaksi vuotta sitten mietintönsä jättänyt oikeusministeriön vesilakityöryhmä päätyivät ehdottamaan kokonaan uuden vesilain säätämistä. Ehdotus uudistukseksi on nyt valmistunut ja se luovutettiin keskiviikkona oikeusministeri Tuija Braxille (vihr.). Kauniisti muotoiltuna uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää vesilain mukaista järjestelmää ja lain suhdetta muuhun lainsäädäntöön. Maininta siitä, että nykyisen vesilain keskeiset periaatteet ja menettelyt säilytettäisiin pääosin ennallaan, keikauttaa kuitenkin kauniin ajatuksen päälaelleen. Nykyiset periaatteet ja menettelyt nimittäin johtavat kummallisuuksiin. Yksi kummallisuus on se, että yhteiskunnan kokonaisedun kannalta tärkeitä hankkeita voidaan jopa kiusantekomielessä jarruttaa loputtomiin. Ristiriitaa voi kuvata havainnollisella esimerkillä. Istuva hallitus kirjasi ohjelmaansa tavoitteen kohentaa maamme energiaomavaraisuutta. Osana tätä tavoitetta hallitus lausui aikeen "lisätä tuntuvasti" vesivoiman käyttöä. Kun vesivoimarakentaja nyt vanhan lain voimassa ollen uusii vanhojen voimaloiden koneistoja pyrkien tehonlisäyksiin, hankkeet jumiutuvat valitusprosesseihin ja niiden mielekkyys ja kannattavuus kyseenalaistuvat. Kyse on siis jo rakennetuissa vesistöissä sijaitsevista voimaloista. Taloudellisesti kannattavat uudet vesivoimahankkeet puolestaan on haudattu erilaisten suojeluohjelmien alle, joten niihin ei voida ryhtyä lainsäädäntöä ja tehtyjä päätöksiä purkamatta. Braxille keskiviikkona jätettyyn ehdotukseen ei sisälly vesilakitoimikunnan esittämää säännöstä, jonka perusteella voitaisiin myöntää poikkeus vesilain ehdottomasta luvanmyöntämisesteestä. Tuo poikkeus tarkoittaisi käytännössä sitä, että yhteiskunnan kokonaisedun kannalta tärkeässä hankkeessa lupaharkinnan sen toteuttamisesta tekisikin valtioneuvosto oikeuslaitoksen asemesta. Muutosta ei siis näiltä osin ole luvassa. Päinvastoin ehdotus sen sijaan lähtee siitä, että vesitaloushankkeisiin voitaisiin puuttua jälkikäteen nykyistä laajemmin. Voi vain kuvitella, mitä siitä nykyesimerkkien valossa seuraa järkevälle, johdonmukaiselle ja kannattavalle vesivoimarakentamiselle. Ehdotukseen sisältyy vanhan lain pykälä 2.5, joka käsittelee vesialueen omistajan oikeutta sijoittaa omistamalleen vesialueelle käyttöään palvelevia laitteita ja rakennelmia. Pykälään nojaten ensin Vaasan hallinto-oikeus ja sitten Korkein hallinto-oikeus hylkäsivät taannoin luvan Vuotoksen altaan rakentamiseen. Nurinkurista kuitenkin on, että oikeusasteet päätyivät samaan ratkaisuun tulkitsemalla pykälää eri tavoin. Nurinkurista on sekin, että Suomen lainsäädännön mukaan ydinvoiman lisärakentamisesta päättää eduskunta, siis poliitikot, mutta vesivoimarakentamisessa päätösvalta on tuomareilla – häntä heiluttaa koiraa, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Jos hallitus haluaa olla johdonmukainen ja ohjelmansa mukaisesti "lisätä tuntuvasti" vesivoiman käyttöä, sen on syytä käyttää myös poliitikoille kuuluvaa valtaa tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaa hallitusohjelman toteuttamisen käytännössä. Ehdotus vesilain uudistamiseksi ei sitä tee. Lisäksi koko muu hallitus on vihreiden vanki: hallitusohjelman mukaan vesilakia ei uudisteta, elleivät puolueet ole lain sisällöstä yksimielisiä.
|
Pääkirjoitus
