Jotakin tolkkua
3.2.2009
Poliittiseen keskusteluun roihahtivat viikonvaihteessa pienet kynsitulet, kun puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) lausui käsityksiään Suomen tulevasta EU:n komissaarivalinnasta. Kynsitulillakin Keskusta onnistui polttamaan sekä näppinsä että päreensä. Häkämies sanoi lauantaina Ylen Ykkösaamussa tarkkaan ottaen, että hän pitää nyt laajentumiskomissaarina toimivaa keskustalaista Olli Rehniä "erittäin hyvänä ehdokkaana EU:n ulkoministeriksi". Häkämies tähdensi kuitenkin, että "jos EU:n ulkoministeri valitaan ulkoministerien joukosta, paras ehdokas olisi Suomen ulkoministeri Alexander Stubb" (kok.). Häkämies perusteli esitystään muun muassa Stubbin työllä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:in puheenjohtajana. Juuri isänmaallisemmin asiaa ei voisi EU:n suuntaan tarjoilla. Häkämiehen ehdotuksessa ei ole mitään dramaattista, jos sen lukee sanasta sanaan. Pääministeri, Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen kuitenkin näki siinä peikon. Suureellisesti hän kutsui tiedotusvälineet kesken lauantaipäivän Kesärantaan kuulemaan toisenlaisen näkemyksen asiaan. Vanhanen varoitti Kokoomusta Suomen mahdollisuuksien heikentämisestä tulevassa EU:n johtotehtävien jaossa. Vaikuttaa siltä, että Stubbin nimen lausuminen ääneen Vanhasen mielestä heikentää Suomen mahdollisuuksia. Sen sijaan Suomen mahdollisuuksia ei reaktioista – tai pikemminkin niiden puutteesta – päätellen heikentänyt se, että europarlamentaarikko Ville Itälä (kok.) jokin aika sitten ehdotti jatkoa Rehnille. Sitähän Häkämiehenkin esitys tosin tarkoitti. Vanhanen arvosteli Kokoomusta siitä, että keskusteluun heitetään useampia nimiä ja tuomitsi lobbaamisen. Samaan hengenvetoon hän sanoi itse työskentelevänsä kulisseissa, eli lobbaavansa, Rehnin valinnan puolesta. Olkoon niin, mutta jos EU:n ulkoministeri valitaan jäsenmaiden nykyisten ulkoministereiden joukosta, voidaan vain todeta, että Rehn ei ole ulkoministeri. Silloin joudutaan Vanhasen logiikalla myös toteamaan, ettei Suomi tavoittele EU:n ulkoministerin salkkua. Toivottavasti se, mitä siis tavoitellaan, ei jälleen kerran selviä vasta sitten, kun valinnat on jo tehty ja lopputulos nähty, jonka jälkeen ratkaisulle voidaan keksiä uskottavan tuntuiset perustelut. Keskustelusta on lisäksi unohdettu pari olennaisesti siihen vaikuttavaa seikkaa. EU:n ulkoministerin valinta ensinnäkin sisältyy Lissabonin sopimukseen. Ennen kuin sopimus voi astua voimaan, se on ratifioitava kaikissa jäsenmaissa. Toistaiseksi ratifiointi puuttuu Irlannilta ja puheenjohtajamaa Tshekiltä. Elleivät ne vahvista sopimusta, EU:lla lienee jatkossakin vain "korkea ulkopoliittinen edustaja". Toinen tulevan komission paikkajakoon merkittävästi vaikuttava seikka on poliittiset voimasuhteet. EU-parlamentin vaalit järjestetään kesäkuussa eivätkä mitkään enteet toistaiseksi osoita, että Kokoomuksen eurooppalaisen kattojärjestön EPP:n poliittinen voima olisi murenemassa. Suomalaisten puoluekannatuslukujen perusteella Keskusta taas ei näyttäisi olevan vahvistamassa eurooppalaista ELDR-puoluetta. On helppo yhtyä Vanhasen arvioon, jonka mukaan Rehn on erittäin arvostettu ja yksi komission kokeneimmista jäsenistä. Hänellä on siis mahdollisuuksia painavaan salkkuun. Rehniä kohtaan tunnettua arvostusta saattaisi vielä lisätä se, että hän itse pidättäytyisi kommentoimasta omaa asemaansa koskevia spekulaatioita. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen tavoin voi puolestaan todeta, että nimiä Suomen seuraavaksi komissaariehdokkaaksi voidaan nostaa esiin, "kunhan joku tolkku säilyy". Ja tolkkuhan Häkämiehen ehdotuksessa oli.
|
Pääkirjoitus
