Kaavamaista kilpailua
4.2.2009
Selvitysmies Matti Purasjoki jätti maanantaina asuntoministeri Jan Vapaavuorelle (kok.) ehdotuksensa siitä miten kauppapaikkojen kaavoituksella ja tonttipolitiikalla vaikutetaan päivittäistavarakaupan kilpailuympäristöön. Kilpailuviraston entinen ylijohtaja luottaa ehkä liiaksikin kilpailun autuaaksitekevään voimaan, mutta on silti periaatteessa oikeassa. Kaavoitus on siitä merkillistä toimintaa, että sillä ei käytännössä luoda kilpailua lainkaan. Pahimpia esimerkkejä tästä ovat leivättömän pöydän ääreen johtaneet tapaukset, joissa kilpailu on estetty ja kaavoitus on tapahtunut vain yhden toimija tai toimijaryhmän toiveiden toteuttamiseksi ja voittojen maksimoimiseksi. Kaavoituksella voidaan kuitenkin luoda kilpailulle edellytykset, ainakin periaatteessa. Kun maata – tässä tapauksessa kauppapaikkaa – tarvitseville on tarjolla yhdenvertaiset lähtökohdat toiminnalleen, kaavoitus vähentää aidon kilpailun esteitä. Kaavoituksesta päättävät kunnat ja maakunnat ovat kuitenkin kovin erilaisia. Valtaosa maaseudun pikkukunnista ei saa kauppoja eikä muitakaan yrityksiä alueelleen, vaikka toimipaikoille kaavoitettaisiin kuinka keskeinen sijainti tahansa. Suurissa, jo rakennetuissa taajamissa taas vallitsee päinvastainen tilanne: maata ei tahdo löytyä kilpailukykyisen kauppapaikan rakentamiseen. Kaavoitus on aina ollut kuntalaisille jonkinlaista salatiedettä eikä kaavoittajia edelleenkään voi liiasta avoimuudesta parjata. Siksi läpinäkyvyyttä ja aikomuksia jo kaavojen laadinnan alkuvaiheista asti on syytä edelleen lisätä. Samalla on hyvä kansanomaistaa kaavoittajan tarkoitusperiä. Purasjoki ehdottaa kaavoituksen tueksi puolueettomia työryhmiä. Ehdotuksen taustalla lienee oletus, että kaavoituksesta päättävä kunnalliset luottamushenkilöt ovat usein jäävejä, koska osa heistä kuuluu muun muassa kauppojen ja pankkien hallintoelimiin. Luottamushenkilöt voivat kuitenkin jäävätä itsensä päätöksenteosta, jos kytkyjä löytyy. Lisäksi luottamushenkilöt ovat vastuussa äänestäjilleen, mitä Purasjoen ehdottamat puolueettomat työryhmät eivät olisi. Toisena keinona kilpailun lisäämiselle Purasjoki näkee kaupan tonttien kilpailuttamisen. Ainakin näennäisesti ehdotus vaikuttaa hyvältä. Avoin kilpailu asettaa kauppiaat samalle viivalle ja tuo kunnalle mahdollisimman suuren hyödyn, periaatteessa. Elävä elämä poikkeaa kuitenkin ainakin toistaiseksi teoriasta. Suomessa on kaksi kaupparyhmää, jotka hallitsevat markkinoita. S- ja K-ryhmä kykenevät halutessaan koollaan jyräämään pienet alleen. Silloin tarvitaan kohtuusyistä mieluumminkin kilpailun rajoituksia kuin vapauksia. Toisaalta hampaita kiristellään ja epäluuloja herätellään esimerkiksi silloin, kun yhden kauppaketjun liikennemyymälä saa ilman kilpailua hulppean tontin pikitien vierestä järven rannalta. Kun ehti ensin kysymään ja kauppoja hieromaan.
|
Pääkirjoitus
