Kriisinhallinta, hevosenpää ja puolustuskyky
13.2.2009
Eduskunta vaati ja sai istuntokautensa alkajaisiksi aiempaa kauaskantoisemman turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan selonteon, joka erittelee laajasti mahdollisia siviilikriisejä sekä mahdollisia uhkia Suomen turvallisuudelle. Ja mistä eduskunta selonteon saatuaan keskusteleekaan: kahdesta prosentista ja NATO-jäsenyyden sanamuodosta. Tämänkertaista selontekoa pohjustivat useat Suomen mahdollista NATO-jäsenyyttä koskeneet erillisselvitykset. Ne eivät sisältäneet varsinaisia uutispommeja tai olennaisesti muuttaneet aiempia käsityksiä puolustusliiton jäsenyyden eduista ja haitoista. Erilaiset tarkastelukulmat ja niiden pohjalta laaditut visiot toki toivat oman lisänsä asiasta käytävään keskusteluun, mutta eivät muuttaneet Suomen suhtautumista NATO-jäsenyyteen, vaikka sanamuotoa muutettiinkin. Eduskunnan toiveiden mukaisesti selonteko pyrkii katsomaan aiempaa pidemmälle tulevaisuuteen ja kuvaa aiempaa laajemmin erilaisia mahdollisia uhkia. Erityisesti tämä koskee siviilikriisejä. Se listaa muun muassa globalisaatiosta, ilmastonmuutoksesta, energianjakelun ja talouden häiriöistä, verkottumisesta, logistiikasta sekä ihmisten liikkuvuudesta ja tartuntataudeista mahdollisesti aiheutuvia ongelmia. Kaupparatsun kliseistä sanontaa lainaten voi todeta, että eikä tässä vielä kaikki. Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitos julkaisi kaikkein tiedonjanoisimmille Selonteko 2009 - turvallisuuden uudelleenarviointia -kirjan, jossa tutkijat, kapteeni Jarno Limnéll ja majuri Jyri Raitasalo ansiokkaasti analysoivat selontekoa. Joulutauolta runsas viikko sitten palannut eduskunta pääsi ruotimaan selontekoa keskiviikkona. Tunteja jatkuneessa lähetekeskustelussa pääosin "ansiokkaasti" sivuutettiin selonteon kokonaisuus ja tartuttiin vain kahteen asiaan: ehdotukseen puolustusmenojen lisäämisestä kahdella prosentilla ja NATO-jäsenyyttä koskevaan sanamuotoon. Se laajasta ja syvällisestä lähestymistavasta. Jos Suomen puolustus halutaan pitää uskottavalla nykytasolla, se edellyttää hallituksen mielestä indeksitarkistuksen tekemistä määrärahoihin. Toinen lisäystä puolustava seikka on puolustusmateriaalien hintojen viheliäinen kasvu. Tämän useat määrärahojen lisäystä hurskaasti kauhistelleet edustajat tietoisesti unohtivat; etunenässä jälleen kerran hallituspuolue vihreät, jota hallituksen pelisäännöt eivät näytä koskevan missään asiassa. Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) huomautti aiheellisesti, että ellei määrärahoihin tehdä tasokorotusta, edessä ovat säästöt: reservin joukkojen supistaminen nykyisestä 350 000:stä 250 000 mieheen eli käytännössä valikoiva asevelvollisuus nykyisen yleisen asevelvollisuuden asemesta ja ainakin yhden varuskunnan lakkauttaminen. Hätäisimmät kansanedustajat ehättivät jo vaatimaan omien vaalipiiriensä varuskuntien säilyttämistä, mutta määrärahojen lisäämisestä vallitsee edelleen erilaisia käsityksiä. Toivottavasti edustajat ennättävät selonteon palautekeskusteluun mennessä perehtyä kokonaisuuteen ja hahmottaa sen perusteella Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pitkän aikavälin tarpeet mahdollisten uhkien valossa. Se toisi ryhtiä keskusteluun.
|
Pääkirjoitus
