Paisuva valtion velka vie suuren osan lisätyövuosien tienesteistä

REINO SUMMANEN, 13.3.2009

Kahden viikon riitelyn jälkeen hallitus ja työmarkkinoiden keskusjärjestöt yrittävät nyt yhdessä löytyy konstit suomalaisten eläköitymisikien pidentämiseen vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tässä on syytä onnistua, sillä näillä näkymin yhden lisävuoden työtunnit eivät riitä edes talouskriisin paisuttaman velkataakan korkojen maksuun.

Jos tavoitetta lähdetään toteuttamaan vuonna 2011, niin siihen mennessä suurin osa sotien jälkeisistä suurista ikäluokista on jo siirtynyt eläkkeelle: parhaimmassa vedossa olevat vanhuuseläkkeelle ja huonoimmassa kunnossa olevat työkyvyttömyyseläkkeelle.

Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan eläketyöryhmän kehittelemät porkkanat ja kepit ehtivätkin osua vain nuorimpaan ja vetreimpään osaan tästä porukasta. Muilta osin väestö ikääntymisestä johtuvien hoito-, hoiva- ja eläkemenojen kasvu sekä valtion jättimäiseksi paisuvat velan korot ja kuoletukset jäävät nuorempien ikäluokkien kustannettavaksi.

Sopimuksessa eläköitymisiän pidentämiseksi on otettu 25-vuotiaiden eläkkeelle siirtymisiän odote, joka on nyt noin 59,5 vuotta. Tähän joukkoon kuuluvat myös ne kansalaiset, jotka lähtevät työkyvyttömyyseläkkeelle ennen tuota keskimääräistä eläkkeelle siirtymisaikaa. Sitä paremman kuvan tilanteesta tarjoaa 50 vuotta täyttäneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtymisikä, joka on jo noin 61,5 vuotta.

Suomalaiset eivät olekaan niin hanakoita lähtemään eläkkeelle parhaassa työiässä kuin esimerkiksi laajasti esitellyistä pohjoismaisista vertailuista voisi päätellä. Ruotsalaiset eläköityvät pari vuotta myöhemmin, mutta viettävät sitä ennen aikaansa sairauseläkkeillä, joita ei tilastoida vanhuuseläkkeiksi.

Ikääntyneiden suomalaisten työllisyysaste on noussut viime vuosien kovan talouskasvun vanavedessä kenties Euroopan parasta vauhtia: 55–59-vuotiaiden työntekijöiden työllisyysaste saavutti viime vuonna kaikkien aikojen ennätyksen: 70,3 prosenttia. Vielä vuonna 2004 näiden ikäluokkien työllisyysaste oli 65,7 prosenttia.

Taantuma ruokkii työttömyysputkea

Taantuma epäilemättä puraisee juuri tämän ikäryhmän työllisyysastetta. Yksi syy siihen on niin sanottu työttömyysputki, joka mahdollistaa vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiden jäämisen työttömyysturvan ansiosidonnaiselle päivärahalle 57-vuotiaina.

Sen jälkeen nämä 59-vuotiaat saavat kolme vuotta ansiosidonnaista lisäpäivärahaa, kunnes täyttävät 62 vuotta ja siirtyvät eläkkeelle.

Eläkekiistan päätteeksi tehdyssä sopimuksessa hallitus lupasi toteuttaa työmarkkinajärjestöjen tammikuussa hieroman niin sanotun sosiaalitupon.

Siinä lisäpäivärahaoikeuden alaikäraja nousee yhdellä vuodella 60 vuoteen vuonna 2011. Vuoden korotus ikärajaan tarkoitta sitä, että vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneiden eläkeputken alaikäraja nousee 58 vuoteen.

Nähtäväksi jää, avataanko tämä kohta sosiaalitupoa vielä ryhmässä. Sata-komiteassa putken alaikärajaksi ehdittiin kaavailla 60 vuotta.

Palkansaajajärjestöt ovat rummuttaneet, ettei kolmen vuoden pidennystavoitteessa keskimääräiseen eläköiytymisikään ole mitään uutta, vaan tavoite sisältyi jo vuoden 2005 eläkeuudistukseen. Niin sisältyikin, mutta tähtäin on vuodessa 2050 eli 25 vuotta nyt sovittua kauempana..

Elinaikakerroin käyttöön ensi vuonna

Ensi vuosikymmenen alusta alkaen paheneva työvoimapula edesauttaa työurien pidentymistä – ellei lamaksi pian kääntyvä talouskriisi ehdi raunioittaa suurta osaa elinkeinoelämästä.

Lisätyöntekoon voi kannustaa myös vuoden 2005 eläkeuudistukseen sisältyvä elinaikakerroin. Sen vaikutuksesta eläköitymisen lykkäämiseen ei ole elävästä elämästä saatua tietoa, koska kerrointa aletaan soveltaa vasta ensi vuonna.

Työeläkeyhtiöiden mukaan kerroin siirtänee keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää vajaalla vuodella vuoteen 2020 ja noin 1,5 vuodella vuoteen 2030 mennessä.

Elinaikakerroin leikkaa tulevaa eläkettä eliniän odotetun nousun mukaisesti. Jos haluaa eliminoida kertoimen vaikutuksen eläkkeeseensä, on tehtävä työeläkevakuuttajan laskema määrä lisävuosia ja kuukausia.

Yhtiöiden TNS Gallupilla vuonna 2007 teettämän kyselyn mukaan puolet kansalaisista olisi valmis jatkoaikaan kompensoidakseen kertoimen eläkettä pienentävän vaikutuksen. Melkein yhtä suuri osa (41 %) ottaisi mieluummin pienemmän eläkkeen kuin pidemmän työuran.

Raatamista riittää pitkäksi aikaa

Varsinainen syy työurien pidentämiseen on väestön maailmanennätysvauhtia tapahtuva ikääntyminen. Kun kahden työikäisen harteilla on vielä tällä hetkellä yksi ei-työikäinen - lapsi tai eläkeläinen - niin parinkymmenen vuoden päästä puntit ovat jo tasan.

Työikäisen eli 14–64-vuotiaan väestön määrä vähenee jo vuoteen 2020 mennessä lähes 200 000 kansalaisella. Samaan aikaan 65 vuotta täyttäneiden kansalaisten määrä kasvaa lähes 400 000:een. Näin äkillistä huoltosuhteen muutosta ei ole aikaisemmin tapahtunut missään teollistuneessa maassa.

Koska työntekijöitä on entistä vähemmän, kansalaisten työpanoksen eli tehtyjen työtuntien määrää on pakko lisätä – tai edes pitää ennallaan - työuria jatkamalla. Muuten veroja joudutaan korottamaan ja tulonsiirtoja leikkaamaan rankalla kädellä.

Valtiovarainministeriön laskujen mukaan jokainen lisävuosi keskimääräisessä eläkkeelle siirtymiselle, kohentaa julkisen talouden asemaa 2,5-3 miljardia euroa kertyneitä veroina ja säästettyinä eläkkeinä.

Se on paljon rahaa, mutta kasvavien ikääntymismenojen lisäksi kansalaisten kannettavaksi tulee myös talouskriisin paisuttama valtion velka korkoineen ja lyhennyksineen. Jos oikein huonosi käy, entistä ja uutta velkaa on näillä näkymin maksettavana yhteensä jopa 120 miljardia euroa ja hyvässäkin lykyssä 90–100 miljoonaa euroa.

Sadan miljoonaan euron vuotuiset korot ovat helposti yli kolme miljardia euroa, mikä tarkoittaa sitä, että alle kahden prosentin ennustettu kansantuotteen kasvu uppoaa lähes kokonaan korkomenoihin. Jos lyhennyksiin ei liikene rahaa, Suomi maksaa velkaansa maailman tappiin ati.

Kerro kaverille

Politiikka

Tulosta