Laitoslohen perimä luonnonkantoja köyhempi

PP, 20.1.2009

Ihmisen toiminta on muuttanut lohikantojen ja siikakantojen geneettistä rakennetta Itämerellä. Laitoskasvatetut kannat ovat luonnonkantoja geneettisesti hieman köyhempiä, kertoo väitöstutkimus.

Useiden sukupolvien ajan laitoskasvatuksen kohteena olleita lohikantoja verrattiin samoista joista peräisin oleviin historiallisiin näytteisiin alkuperäisistä villeistä kaloista. Laitoskasvatetuissa kannoissa havaittiin muun muassa geenimuotoja hävinnyeen. Tenojoen suuressa villissä luonnonkannassa ei ole juuri tapahtunut muutoksia vastaavana ajanjaksona.

Myös siikakannoissa villit kannat ovat geneettisesti hieman monimuotoisempia kuin vastaavien jokien laitoskasvatetut kannat. Vaikka geneettinen monimuotoisuus on laitoskasvatuksessa hieman vähentynyt, on sen avulla silti onnistuttu säilyttämään suuri osa monimuotoisuudesta.

Marjatta Säisä havaitsi niinikään väitöstyössään Itämeren alueen lohikannoissa hieman vähemmän geneettistä muuntelua Itämeren alueen lohikannoissa (Salmo salar L.) verrattuna Atlantin itärannikon kantoihin. Itämeren alueella olevat järvilohikannat (Vänern, Saimaa, Ääninen ja Laatokka) ovat merkitsevästi vähemmän muuntelevia kuin alueen merilohikannat.

Geenimuutokset ovat pieniä, mutta perinnöllisten erojen perusteella Itämeren alueen lohikannat jakaantuvat kolmeen ryhmään: pohjoiseen (Pohjanlahden alueen kannat), itäiseen (Suomenlahden kannat ja itäisen pääaltaan kannat) ja eteläiseen (läntiset pääaltaan kannat) ryhmään.

Lohikantojen geneettinen rakenne on hierarkkinen ja ryhmien jako kuvastaa mahdollisesti kehityslinjaeroja ajalta, jolloin lohi on asuttanut Itämeren alueen jokia viimeisen jääkauden jälkeen. Perimää tutkittiin DNA tason mikrosatelliittimerkkien avulla.

Säisän väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 23. tammikuuta.

Kerro kaverille

Tiede

Tulosta