Kulttuuri voi sanella, oletko psyykkisesti sairas
Aviottomat lapset todiste mielisairaudesta
NINA MÄKI-KIHNIÄ, 24.1.2009
Burnout, masennus, krooninen väsymys – psyykkisiä sairauksia vai reaktioita siihen, millaista meno on nykyisessä yhteiskunnassamme? Ihmisellä on taipumus etsiä biologisia selityksiä inhimillisille tunteille. Näin on tehty jo kauan, tietää historioitsija Cecilia Riving.
– Tutkimalla 1800-luvun mielisairaanhoitoa voidaan osin ymmärtää, miksi mielenterveyshoito on kehittynyt sellaiseksi kuin se nykyään on, Cecilia Riving toteaa. Riving havaitsi Lundin yliopistossa tekemässään väitöskirjatutkimuksessa, että teoria ja käytäntö poikkesivat toisistaan huomattavasti ruotsalaisen psykiatrian alkuvaiheessa, siis 1800-luvun toisella puoliskolla. Psykiatreilla oli vahva tieteellinen kunnianhimo, ja he halusivat löytää psyykkisiin sairauksiin biologisen selityksen lääketieteellisten ihanteiden kautta. Silloisin menetelmin aihe oli kuitenkin haastava ja todisteita oli vaikea löytää. Vastaanotolla he luottivatkin pitkälti siihen, millaiseksi potilaan sukulaiset arvioivat tilanteen potilaan kotona. – Mielikuva psyykkisistä sairauksista on voimakkaasti kulttuurisidonnainen. Käsitys siitä, mikä on sairautta ja mikä tervettä, muuttuu ja on erilainen eri aikakausina, Riving kertoo ja antaa esimerkkejä. 1800-luvun puolivälissä nainen voitiin teljetä mielisairaalaan, jos häntä pidettiin seksuaalisesti liian estottomana. Myös aviottomat lapset saattoivat olla syy pakkohoitoon. Itsetyydytys ja seksuaaliset tavat, jotka poikkesivat ajan normeista, olivat myös paikassaan sairaalloista käyttäytymistä. Liian ruma – sairaalaan!Riving törmäsi aineistossaan moniin hämmästyttäviin diagnooseihin, mutta yksi tapaus on ylitse muiden. Eräs nainen suljettiin Malmössä sairaalaan, koska häntä pidettiin liian rumana. Pelättiin, että hänen näkemisensä voi olla vahingollista esimerkiksi raskaana oleville naisille. Ennen pitkää nainen kuitenkin kotiutettiin ja syyksi kirjattiin, ettei hän ollut enää yhtä ruma kuin aiemmin. "Psykiatrialla ja yhteiskunnalla vuorovaikutussuhde"– Nykyään kauhistelemme, mitä kaikkea 1800-luvulla tulkittiinkaan psyykkisiksi sairauksiksi, mutta itse asiassa vieläkin on useita sairauksiksi luokiteltavia ilmiöitä, esimerkiksi burnout ja väsymys. Rivingin mukaan hänen tutkimuksensa tärkeimpiä tuloksia on, että se korostaa psykiatrian ja yhteiskunnan välillä jo pitkään vallinnutta vuorovaikutussuhdetta. Lääkärit olivat ennen sen varassa, miten potilaan perheenjäsenet tulkitsivat potilaan tilaa ja käytöstä. Perheenjäsenet puolestaan luottivat siihen, että sairaanhoitojärjestelmä helpottaa tilannetta. Rivingin mukaan näistä lähtökohdista nähdään heijastumia nykyäänkin. Vaikka psykiatrinen sairaanhoito perustuu enemmän lääketieteeseen kuin 1800-luvulla, se on kuitenkin yksi väylä käsitellä yhteiskunnassa koettuja ja potilaan kokemia sosiaalisia ongelmia.
|
Pääkirjoitus
