Väitöstutkimuksessa kehitettiin aivovaltimopullistumien leikkaushoitoa
PP, 3.2.2009
Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus antaa uutta pohjaa aivovaltimopullistumien leikkaushoidolle. Tutkimuksen tulokset ovat jo vaikuttaneet hoitokäytäntöihin.
Aivovaltimopullistuma on pussimainen, ulkoneva rakenne, joka voi kehittyä valtimon haarautumiskohtaan. Pullistuman syntyyn vaikuttaa perimä, veren paikallinen virtausjakauma, sekä useat ulkoiset syyt kuten tupakanpoltto. Pullistuman seinämä on tavallista valtimoseinämää selvästi heikompi, minkä vuoksi se voi revetä ja aiheuttaa hengenvaarallisen aivoverenvuodon, niin sanotun lukinkalvonalaisen vuodon. Noin 100 000 suomalaisella on aivovaltimopullistuma, ja vuosittain noin tuhat näistä repeää. Kaikista nykyhoidoista huolimatta noin puolet aivovaltimopullistuman repeämistä johtaa kuolemaan. Sairautta esiintyy etenkin nuorilla ja työikäisillä, minkä vuoksi menetettyjen työelinvuosien määrä on suuri, sillä vain joka viides potilas palaa takaisin työelämään. LL Martin Leheckan väitöstutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia Helsingin ja Kuopion yliopistollisten sairaaloiden neurokirurgisia potilaita, joilta oli hoidettu yksi tai useampi etummaisen aivovaltimon pullistuma. Näin saatiin kerätyksi maailman suurin potilasaineisto, joka koostuu 517 potilaasta vuosilta 1936-2007. Tutkimus osoitti, että etummaisen aivovaltimon pullistumat ovat revetessään pienempiä kuin aivovaltimopullistumat yleensä, ja niihin liittyy runsaasti etummaisen aivovaltimon rakenteellisia poikkeavuuksia. Hoitotulokset olivat kuitenkin hieman paremmat ja kuolleisuus selvästi pienempi kuin muissa aivovaltimopullistumissa. Pitkäaikaisessa seurannassa kerran hoidetun pullistuman uusintavuoto oli aivan poikkeuksellista. - Aineistomme pohjalta loimme uuden luokittelujärjestelmän pullistumien sijainnille ja esitimme otollisimmat leikkausmenetelmät eri paikoissa sijaitseville pullistumille huomattavasti laajemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin mitä aiemmin on tehty. Tutkimuksen tulokset ovat jo vaikuttaneet nykyisiin hoitokäytäntöihin, Lehecka kertoo. Leheckan väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 6. helmikuuta.
|
Pääkirjoitus
