Läheisten tuki auttoi lama-ajan lapsia selviytymään
SH, 6.2.2009
Läheisten tuki auttoi lama-ajan lapsia saamaan kiinni elämästä. Monet lapsista jäivät vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi ilman aikuisen riittävää huolenpitoa 1990-luvulla. Nuoret puolestaan jäivät usein koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella, osoittaa sosiaalihuollon asiakkaita tutkinut väitöstutkimus.
Kaikki sosiaalihuollon asiakkaina olevat lapset eivät välttämättä saaneet olla lapsia ja kaikki nuoret eivät kyenneet kasvamaan aikuisiksi ja ottamaan iän mukaista vastuuta itsestään ja muista. Kasvatustieteiden maisteri Anna-Liisa Lämsä on tarkastellut väitöskirjassaan lasten ja nuorten syrjäytymisongelmaa 1990-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineistona olivat lähes tuhannen 0–25-vuotiaan lastensuojelun tai toimeentulotuen asiakkaan asiakirjat vuosilta 1992–1997. Huomion kohteina ovat lasten ja nuorten erilaiset hyvinvoinnin ongelmat sosiaalihuollon asiakkuuden perusteina ja lasten ja nuorten syrjäytymisen kuvaajina. Sosiaalihuollon asiakkaat eivät kuitenkaan olleet yhtenäinen ryhmä. Sosiaaliselta verkostolta saatava tuki erotteli asiakkuustyypit toisistaan. Se oli myös keskeinen erilaisista vaikeuksista selviytymistä selittävä tekijä. Asiakkuustyyppi sijoittui sitä lähemmäs elämänhallintaa, mitä suuremmat mahdollisuudet asiakkaalla oli lähiympäristön tukeen. Kohti syrjäytymistä siirryttäessä tilanteita määrittivät yhä selvemmin ongelmat, pakot ja riippuvuus yhteiskunnan tuesta. Lämsän väitöskirja Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä – Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa tarkastetaan tänään Oulun yliopistossa.
|
Pääkirjoitus
