Palkkaerot on rakennettu vuosien varrella

Alun perin naiselle ja miehelle maksettiin sama palkka

SUVI HAUTANEN, 13.2.2009

Ensimmäisessä valtakunnallisessa vuonna 1900 solmitussa työehtosopimuksessa määriteltiin, että miehelle ja naiselle on maksettava samasta työstä sama palkka. Vasta 1920–30-luvuilla työnantajien ja ammattiyhdistyseliitin väliseksi käytännöksi muotoutui, että miehelle maksetaan enemmän kuin naiselle, kertoo valtiotieteen maisteri Anu Suoranta.

Naisten työn alemmas arvottamisesta päättivät siis työnantajat ja ammattiyhdistyseliitti.

Suoranta on tarkastellut väitöstutkimuksessaan 1920- ja 1930-luvun naisten työsuhteita tekstiiliteollisuudessa matalapalkka-alalla. Hän huomasi, että maailmansotien välinen työelämä ja 2000-luvun työelämä muistuttavat toisiaan. Nykyinen pätkätyöilmiö oli olemassa myös 1920–30-luvulla.

– Kun työtä teetetään, sitä teetetään kustannustehokkaasti. 20- ja 30-luvulla tuotteita ei tehty varastoon, vaan työntekijät laitettiin pihalle, Suoranta toteaa.

Nykyisin esimerkiksi ravintoloissa tarjoilijat kutsutaan terassille työhön, kun aurinko paistaa. Kun aurinko ei paista, ei ole myöskään tarvetta työntekijälle.

Yritystoiminnan riskin kantaa työntekijä

Sopimusyhteiskunnan kultakausi koitti toisen maailmansodan jälkeen. Silloin oltiin Suorannan mielestä matkalla kohti parempaa, mutta matka katkesi 90-luvun lamaan.

– Silloin työnantaja kantoi riskin, joka kuuluu yritystoimintaan. Nyt sen kantaa työntekijä.

Kritiikistä huolimatta Suorannan mielestä kolmikanta ei välttämättä tuota epätasa-arvoa, vaan työehtosopimusneuvotteluissa voidaan myös puuttua naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin.

Suorannan väitöskirja Halvennettu työ. Pätkätyö ja sukupuoli sopimusyhteiskuntaa edeltävissä työmarkkinakäytännöissä tarkastetaan Helsingin yliopistossa 20. helmikuuta. Väitöskirja on julkaistu tällä viikolla Vastapainon kustantamana.

Kerro kaverille

Tiede

Tulosta