Suomessa siirryttiin kilpailukyky-yhteiskuntaan jo viime laman aikana
Hyvinvointivaltiosta puhutaan kansalaisten mieliksi
SUVI HAUTANEN, 27.2.2009
Suomessa on siirrytty hyvinvointivaltioajattelusta kilpailukykyajatteluun ilman yhteiskunnallista keskustelua. Kukaan ei ole tehnyt poliittista ulostuloa asiassa, toteaa tohtoriopiskelija Johannes Kananen.
Kananen tutkii yhdessä tutkija Anu Kantolan kanssa pohjoismaisen hyvinvointivaltion hajoamista Suomessa. –Miten on mahdollista, että on tietynlaista politiikkaa, mutta kansa haluaa toisenlaista, Kananen kysyy. Kantolan mukaan markkinaperusteinen ajattelu oli olemassa piilevänä jo 1980-luvulla, mutta se ei mennyt läpi ennen kuin taloudellinen kriisi koitti 1990-luvun alussa. Lama antoi oikeutuksen leikkauksille. Valtiovarainministeriö vallankäytön keskiössäPoliittisen vallankäytön näkökulmasta leikkaukset nostivat valtiovarainministeriön keskeiseen rooliin. Valtiovarainministeriö aloitti oman poliittisen strategiatyönsä, jonka seurauksena keskusteluun tuli kaksi uutta käsitettä: kilpailukyky ja tehokkuus. – Toisaalla poliittiset puolueet ajautuivat kriisiin ja niiden tahdonmuodostus alkoi heiketä, Kantola sanoo. Keskustan ja vasemmiston kannatuspohja alkoi kadota. Kaupungistunut keskiluokka muodosti suuren liikkuvan massan, joka äänesti keskustapuolueita. Valtiovarainministeriö ja hallinto alkoivat tuottaa poliittisia ohjelmia, jotka eivät olleet vaaleissa keskusteltavina. Siitä huolimatta ohjelmat otettiin hallitusneuvotteluiden pohjaksi. Kilpailukyky ja menokuri hallituksen arvopohjanaKonsensushenki vakiintui 1990-luvun puolivälissä Paavo Lipposen ensimmäisen sateenkaarihallituksen myötä. Hallituksen yhteiseksi arvopohjaksi muodostui valtiovarainministeriön kilpailukyky ja menokuri. Puolueiden asemaa heikensi entisestään se, että valtiovarainministeriö hoiti neuvottelut ministeriöiden kanssa. Puolueille sopi kuitenkin hyvin, että valtiovarainministeriö teki likaisen työn ja sai syyt niskaansa, Kantola toteaa. Kantolan mukaan hyvinvointivaltion ideat katosivat hallitusohjelmista 1990–2000-luvuilla. Samanaikaisesti kilpailukyvyn osuus kasvoi ohjelmissa eksponentiaalisesti. Nykyisin kaikki toimet pitää perustella kilpailukyvyllä. Esimerkkinä tästä on yritystukien kolminkertaistuminen 1980-luvulta ja tutkimus- ja kehittämisrahoituksen osuus valtion budjetista, joka on Suomessa maailman huippua. Samaan aikaan julkinen sektori on kutistunut ja veroaste laskenut. – Onko vielä olemassa pohjoismaista mallia, Kantola kysyy ja toteaa, että Suomessa aletaan pikemminkin lähestyä keskieurooppalaista mallia. Ammattiliitot sopeutuivat innokkaasti kilpailukykyajatteluunKantolan mielestä demokratian kannalta on ongelmallista, jos poliittisista ideoista ei käydä konkreettisesti julkista keskustelua. – Jos ideoita ei päästetä politisoitumaan, niin miten poliittinen prosessi pidetään elossa, Kantola ihmettelee. Hyvinvointivaltioajattelusta kilpailukykyajatteluun siirtyminen on yleispoliittinen ilmiö Euroopassa. Näin on tapahtunut myös Ruotsissa. – Suomessa ammattiliitot ovat lähteneet innokkaasti sopeutumaan kilpailukykyajatteluun, kun taas Ruotsissa ammattiliitot kävivät ruohonjuuritason keskusteluja aiheesta, Kananen kertoo. Puolueet pitävät kuitenkin kiinni hyvinvointiajattelusta, koska kansalaiset haluavat sitä. Kananen ja Kantola esittelivät tutkimustuloksiaan Julkisuustutkimuksen päivillä Helsingissä.
|
Pääkirjoitus
