Sunnuntaiaukiolo oli rautarouva Thatcherillekin liian kova pala
Kauppojen aukioloajat vapautuvat - vai vapautuvatko sittenkään
Eduskunnan joulua edeltänyt äänestystulos osoitti jälleen kerran, kuinka vaikeaa kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on. Myös monissa muissa Euroopan maissa aukioloaikojen vapauttaminen on osoittautunut vaikeaksi. Esimerkiksi Saksassa sallittiin vasta viime vuonna ilta-aukiolon pidentäminen iltakahdeksaan. Näin Saksa saavutti aukioloaikojen vapauttamisessa vasta nyt sen vaiheen, joka Suomessa oli jo 60-luvun lopulla.Sunnuntaiaukiolon salliminen on ilta-aukiolon pidentämistä vaikeampaa, sillä siihen liittyy myös voimakkaita uskonnollisia tai muuten tunnepohjaisia käsityksiä sunnuntaipäivän merkityksestä. Vuonna 1986 Englannissa "rautarouvana" tunnettu Margaret Thatcher sai tästä oppitunnin alahuoneelta, joka hylkäsi hänen hallituksensa esityksen sunnuntaiaukiolon sallimisesta. Yleensä Englannissa ei hallituksen esityksiä äänestetä kumoon toisessa käsittelyssä, ja kyse olikin vasta toisesta kerrasta kun tällaista ylipäänsä tapahtui kuuteenkymmeneen vuoteen.
Englannin hallitus aliarvioi vastustuksen
Tuolloin Englannissa hallitus tyytyi tulokseen, ja sunnuntaiaukiolon salliminen lykkääntyi lähes kymmenellä vuodella. Sittemmin lakiesityksen kaatumista on selitetty useilla tekijöillä. Hallituksen on katsottu ensinnäkin aliarvoineen sunnuntaiaukiolon vastustuksen. Sunnuntaiaukiolon vastustajat järjestivät keskustelu- ja puhetilaisuuksia sekä jakoivat esitteitä, joissa kehotettiin kirjoittamaan asiasta parlamenttiedustajille.Tuloksena olikin massiivinen kirjekampanja, jonka tehokkuutta lisäsi se, että kirjeet näyttivät aidosti huolissaan olevien ihmisten kannanotoilta. Vaikka kirjeet oli ensisijassa kohdistettu parlamentin jäsenille, osansa kirjeistä - eli peräti 40.000 kirjettä - sai myös asiaa hoitanut ministeriö.
Lisäksi Englannissa esityksen kaatumista on katsottu edistäneen hallituksen haluttomuus kompromisseihin. Sunnuntaiaukiolo haluttiin vapauttaa kerralla ja kokonaan. Kun sunnuntaiaukiolo Englannissa sittemmin 90-luvulla sallittiin, esityksessä oli otettu paremmin huomioon pienkauppiaiden ja kaupan työntekijöiden näkemykset. Suurille kaupoille sallittiin vain muutaman tunnin sunnuntaiaukiolo, ja työntekijöille turvattiin mahdollisuus tietyin edellytyksin kieltäytyä sunnuntaityöstä.
Yhtenä selityksenä hallituksen esityksen kaatumiselle Englannissa on myös pidetty virheellistä taktiikkaa. Hallitus nimittäin edellytti parlamenttiedustajilta tiukasti hallituksen tukemista (ns. three-line whip), mitä monet eivät hyväksyneet omantunnonkysymyksenä pitämässään asiassa. Tämä ärsytti parlamentin jäseniä, ja ilmeisesti myös tiivisti esityksen vastustajien rivejä.
Suomessa rajoituksia 1700-luvun alusta
Suomessa uuteen käsittelyyn helmikuussa tuleva hallituksen esitys merkitsisi huomattavaa muutosta aukioloaikojen sääntelyyn. Esityshän sallii eräitä pyhäpäiviä lukuunottamatta aukiolon sunnuntaisin samoina kellonaikoina kuin arkisinkin eli 7-21. Kyse on historiallisesta muutoksesta, sillä sunnuntaiaukioloa on Suomessa rajoitettu peräti 1700-luvun alkupuolelta lähtien.Sunnuntaiaukiolon sallimista voidaan myös pitää sikäli perusteltuna, että vain harvat tulevat näitä rajoituksia kaipaamaan. Sekä Suomessa että ulkomailla on nimittäin yleensä oltu jälkikäteen tyytyväisiä aukioloaikojen vapauttamiseen. Tutkimusten mukaan esimerkiksi kuluttajat muuttavat suhtautumistaan sunnuntaiaukioloon myönteisemmäksi sen sallimisen jälkeen.
Näyttääkin todennäköiseltä, että sunnuntaiaukiolon vastustus tulee hiipumaan pian sen sallimisen jälkeen. Näin kävi myös sen jälkeen, kun kauppojen sallittiin vuonna 1969 olla avoinna iltakuuden sijasta iltakahdeksaan asti. Samalla tavoin vain harvat vastustavat enää sunnuntaiaukioloa haja-asutusalueilla tai joulukuun sunnuntaiaukioloja.
Säilyykö kampanjointi loppuun asti hillittynä
Aukioloaikojen vapauttaminen ei kuitenkaan ole helppoa, kuten Lipposen hallitus sai kokea joulun alla. Silti näyttää siltä, että Suomessa aukioloaikojen vapauttaminen on ollut helpompaa kuin monissa muissa Euroopan maissa. Suomalaiset ovat tähän asti suhtautuneet asiaan varsin viileästi, eikä aukiolorajoitusten puolesta järjestetä mielenosoituksia kuten Saksassa tai kirjoiteta tuhansittain kirjeitä kuten Englannissa.Suomessa asian ympärille ei myöskään ole syntynyt tätä tarkoitusta varten perustettuja lobbausjärjestöjä kuten Englannissa. Siellä sunnuntaiaukioloa on vastustanut esimerkiksi Keep Sunday Special (KSSC)-niminen järjestö, kun taas kannattajat ovat löytyneet Shopping Hours Reform Council (SHRC) ja Retailers for Shops Act Reform (RSAR)-järjestöistä.
Nähtäväksi jää, miten asiassa Suomessa helmikuussa käy. Lipponen on nostanut asian luottamuskysymykseksi, ja lain hylkääminen on sikäli epätodennäköisempää.
Suomessa kuitenkin sekä sunnuntaiaukiolon kannattajien että vastustajien kampanjointi on ollut hillittyä ja varovaista, ja tähän liittyy yllätyksen mahdollisuus. Helsingin Sanomien etusivun voi täyttää jonain aamuna ilmoitus, jossa korostetaan "perinteisen sunnuntaipäivän" merkitystä ja arvoa perheille, ja vaikuttajat ja julkisuuden henkilöt vetoavat esityksen hylkäämisen puolesta. Tällöin hallituksen on syytä olla varuillaan. Kauppojen aukiolorajoitukset saattavat tuntua pieneltä asialta, mutta poliittisesti ne ovat osoittaneet räjähdysherkkyytensä useasti.
Tarkempaa tieteellistä tietoa aukioloajoista Suomessa ja Euroopassa löytyy osoitteesta Aukioloaikatutkimukset.
SAMI KAJALO
10.1.1997
Kirjoittaja on kauppatieteiden lisensiaatti (sit.) ja työskentelee Helsingin kauppakorkeakoululla taloussosiologian assistenttina. Kauppojen aukioloaikarajoitusten historiaa ja eri vaikutuksia hän on tutkinut 1980-luvun lopulta lähtien, ja tehnyt aukiolorajoituksista lisensiaattityönsä vuonna 1991. Hänen uusin tutkimuksensa aiheesta käsittelee vapaiden aukioloaikojen työllisyysvaikutuksia ja se julkaistiin lokakuussa 1996.
