Kunnallisten luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden väärinkäytökset leimasivat voimakkaasti koko järjestelmää ja heikensivät uskottavuutta

Kunnallishallinto kokenut suurimman muutoksen sitten vuoden 1917


Supistuvien julkisten voimavarojen vuoksi yhteiskunnan, mukaan lukien kuntien, on toimittava taloudellisesti ja tehokkaasti. Kansalaisten perusoikeudet voivat toteutua vain, jos hyvinvointiin liittyvät yhteiskunnan perusrakenteet toimivat, kansalaisten hyvinvointia ja elämän laatua edistetään ja olennaiset, todellista kysyntää vastaavat palvelut pystytään turvaamaan.


Suomessa kunnat tuottavat 2/3 kansalaisten tarvitsemista julkisista palveluista. Monissa eurooppalaisissa maissa vastaavat palvelut tuottaa valtio tai osavaltio. Suomalaisella kunnalla on laajemmat velvollisuudet hoidettavana kuin enimmällä osalla eurooppalaisista kunnista.

Kansainvälisyydestä on tullut myös kunnille entistä tärkeämpi toiminnan ulottuvuus. EU:n alueiden komiteassa kuntien ja maakuntien edustajat vaikuttavat unionin päätöksentekoon. Suomalainen kunnallishallinto voi toimia muille maille mallina Euroopan unionin läheisyysperiaatteen toteuttamiselle.

Verotus kunnille

Kuntien ja valtion välistä kustannustenjakoa on uusittu vuosina 1993, 1996 ja nyt vuoden 1997 alusta. Valtionosuusjärjestelmän pitää kannustaa kuntia taloudellisuuteen, oman tulopohjansa kasvattamiseen sekä antaa kunnille yhtenäinen, selkeä ja laskennallinen valtionosuus. Tehtäväkohtaisten valtionosuudet määräytyvät nyt asukasta, oppilasta, ikäryhmää tai vastaavaa lukua kohti lasketuista keskimääräisistä menoista.

Kokoomus on esittänyt erillistä selvitystä, onko mahdollista vähentää kuntien taloudellista riippuvuutta valtiosta laajentamalla kuntien omaa tulopohjaa. Valtion progressiivisen tuloveron tuotto kuluu suurinpiirtein kokonaan kuntien valtionosuuksiin. Miksi kansalaisten maksamat verot pitää kierrättää valtion kautta kunnille?

Nykyistä parempi malli olisi oikeudenmukainen kuntavero, jolloin voitaisiin luopua vastaavasta osasta valtion progressiivista tuloveroa ja valtionosuuksia.

Hallinto uudistunut

Hallinnossa on vasta nyt saatu aikaan merkittäviä muutoksia. Hallitusohjelman mukaisina hankkeina valmistuivat myös maaseutuohjelma, kaupunkipoliittinen ohjelma ja aluehallinto 2000 -hankkeena toteutettiin lääninhallinnon uudistus sekä elinkeino- ja työvoimahallinnon koonti.

Kuntien yhteistyö toisten kuntien, kuntayhtymien, yritysten ja järjestöjen kesken on voimakkaasti lisääntymässä kaikilla kunnallisen toiminnan alueilla. Kuntarakenteita, kuntajaotusta ja kuntayhteistyötä on uudistettava niin, että kansalaisille kyetään turvaamaan tarkoituksenmukainen, tehokas ja kustannuksiltaan kohtuullinen julkisten palvelujen saatavuus kaikkialla maassa. Vain riittävän toimintakykyinen kunta pystyy suoriutumaan velvoitteistaan.

Kuntalaki - kunnallishallinnon perustuslaki

Voidaan sanoa, että kokoomus oli edelläkävijä ja aktiivinen vaikuttaja siihen, että kunnallishallinnon uusi peruslaki - kuntalaki - tuli voimaan vuonna 1995. Asukkaiden itsehallinto ja hyvinvointi ovat kuntalain lähtökohtina - tavoitteena on kansanvallan vahvistaminen, kuntien erilaisuuden ottaminen huomioon ja kunnallisen toiminnan arvostuksen parantaminen.

Asukkaat eivät enää voineet tunnistaa päättäjiä byrokratian takaa ja asettaa päättäjiä todelliseen vastuuseen. Kansalaisten enemmistö tosin vieläkin uskoo omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa kunnallispolitiikassa. Asiat koetaan kuitenkin vaikeiksi ja monimutkaisiksi. Läheskään kaikki eivät luota siihen, että valtuustot tekevät oikeita päätöksiä.

Kansalaisten kunnallisvaaleissa valitsemien päättäjien asemaa vahvistamalla haluttiin vallan käyttäjille saada kasvot. Nyt luottamushenkilöt taas voidaan tunnistaa byrokratian takaa.

Eroon väärinkäytöksistä

Kuntalaki ja nykyinen tekniikka antaa useita keinoja, joita kunnanvaltuusto voi käyttää parantamaan kansalaisten luottamusta kunnallista päätöksentekoa kohtaan. Kansanvaltaisen, edustuksellisen järjestelmän rinnalla kunnan on syytä vahvistaa asukkaiden mahdollisuuksia tiedonsaantiin, osallistumiseen ja vaikuttamiseen oleellisesti verrattuna viime valtuustokauteen.

Kunnallisten luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden väärinkäytökset ja rikkomukset leimasivat voimakkaasti koko järjestelmää ja heikensivät uskottavuutta. Siksi toteutettiin myös vaalikelpoisuuden tiukennukset sekä valtuustoon että muihin luottamuselimiin.

Kunnanvaltuusto voi päättää nyt itse omaan kuntaansa parhaiten sopivan hallinnon, lautakunnat ja johtokunnat sekä niiden tehtävät. Demokratia ei ole kiinni poliitikkojen määrästä vaan heidän uskottavasta ja avoimesta toiminnastaan.

Luottamuselinten tai luottamushenkilöiden suuri määrä ei välttämättä takaa kansanvallan toteutumista. Itsetarkoitus ei kuitenkaan ole luottamuselinten tai henkilöiden määrän vähäisyys, vaan toiminnan avoimuus.

Kuntalaisen mahdollisuudet vaikuttaa

Osallistumiseen ja vaikuttamiseen on entistä paremmat mahdollisuudet, koska valtuuston on jo kuntalain mukaan pidettävä huolta siitä, että asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on riittävät edellytykset osallistua ja vaikuttaa.

Esimerkiksi:

  • palveluiden käyttäjiä voidaan valita eri laitosten hallintoelimiin
  • kunnan osa alueiden hallinnolle voidaan antaa mahdollisuuksia ja vastuuta
  • on tiedotettava avoimesti kaikista kunnan elimissä käsiteltävistä asioista
  • on selvitettävä asukkaiden mielipiteitä etukäteen esimerkiksi kyselyin
  • voidaan järjestää kansanäänestyksiä
  • voidaan edistää yhteistyötä asukkaiden kanssa suunnittelussa ja palveluiden tuottamisessa
  • voidaan avustaa asukkaiden, järjestöjen ja yhteisöjen omatoimisuutta, suunnittelua ja palvelutoimintaa.

Aloiteoikeutta ei pidä aliarvioida

Kunnan asukkaan aloiteoikeuttakaan ei pidä aliarvioida. Valtuusto ei voi jättää aloitteita huomiotta tai kokonaan käsittelemättä. Jos vähintään kaksi prosenttia äänioikeutetuista tekee aloitteen, niin valtuuston on käsiteltävä asia nopeasti, kuuden kuukauden kuluessa.

Kunnan on tiedotettava vireillä olevista asioista ja tehdyistä päätöksistä ja laadittava katsauksia mm. maankäyttöä, palveluja ja taloutta koskevista asioista. Asukkaille on myös kerrottava, kuinka he voivat toimia muissakin kuin omissa asioissaan saadakseen tietoa ja voidakseen osallistua sekä vaikuttaa.

Valtuusto voi päättää kansanäänestyksen järjestämisestä. Valtuusto ei kuitenkaan voi eikä saa väistää vastuuta omista päätöksistään vetoamalla kansanäänestyksen tulokseen. Kansalaisille ei pidä siirtää vastuuta, vaan vaikeatkin ratkaisut kuuluvat valituille valtuutetuille.

Sidonnaisuudet esiin

Valtuusto voi vaatia hallitukseen tai lautakuntiin valitsemiltaan luottamushenkilöiltä selvityksen luottamustehtävän hoitoon liittyvistä seikoista tai elinkeinoelämän sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä esimerkiksi esteellisyyden arvioinnissa.

Valtuuston myös todella tulee käyttää oikeuttaan arvioida luottamushenkilöiden sidonnaisuuksia elinkeinoelämään ja järjestöihin.

Kunnallisvaaleissa ehdokkaina olevien on selvitettävä sidonnaisuutensa esimerkiksi yrityksiin tai intressijärjestöihin. Näin äänestäjä pystyi tekemään oman arviointinsa ehdokkaista ja voi pysyä helpommin selvillä valitsemansa henkilön edesottamuksista myös kunnallispolitiikassa.

Etujen ristiriitatilanteet tulivat näin julkisiksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä rakennustoimintaan, koska kaavoitus ja maankäytön suunnittelu merkitsevät suurta osaa päätöksenteosta.

Kokemus ei suinkaan ole haitta luottamustehtävän hoitamiselle. Etua on myös kunnalle ja luottamustehtävän hoidolle, että valituilla luottamushenkilöillä on kokemusta ja näkemystä elinkeinoelämästä ja yhteiskunnasta.

Julkisuus lisääntynyt

Hallinnon julkisuus lisääntyy monin tavoin. Valtuuston kokoukset ovat vanhastaan olleet julkisia. Muut toimielimet voivat vasta nyt itse päättää, pitävätkö kokouksensa tai sen osan julkisena. Avoimuutta onkin syytä lisätä. Tiedosta on tullut näinä aikoina perusoikeus.

Hallintomenettelylain mukaan viranomaisen on annettava neuvoja, kuinka asiakkaan tulee toimia asiassaan. Viranomaisen on myös siirrettävä hänelle kuulumaton asia oikealle viranomaiselle, joten kansalaisen virheestä ei rangaista tai jätetä asiaa käsittelemättä.

Vaihtoehdot palveluissa parantavat laatua

Kunnan toimintaympäristön muutokset ja kunnan kaikkien toimintojen uudelleen arviointi ovat vauhdittaneet uudistuksia. Nykyistä kuntaa voidaan aiemman kunnan vastakohtana luonnehtia yksilö- ja asiakaskeskeiseksi, moniarvoiseksi ja valintoja tarjoavaksi sekä kustannus-, hinta- ja laatutietoiseksi. Kuntalaisen valinnanvara on lisääntynyt.

Kunnallisten palveluiden yhtiöittäminen ja yksityistäminen ovat edenneet kansalaisten kannalta oikeaan suuntaan. Kunta saa nyt käyttää aiempaa joustavampia, halvempia tapoja ja vaihtoehtoja palveluiden järjestämisessä, mikä on veronmaksajan etu.

Kuntalaisten on saatava tietää palveluiden todelliset kustannukset ja miten ne jakautuvat investointimenoihin, käyttökustannuksiin ja hallintoon. Aivan yhtä suuri merkitys on sillä, kuinka suuri osa kunkin toiminnan tai palvelun todellisesta hinnasta maksetaan joko valtion tai kunnan veroina ja kuinka suuren osan käyttäjä maksaa palvelusta perittävinä maksuina.

Ilmaispalveluita ei ole

Ilmaisia palveluita ei ole, vaikka kunta antaa maksuttomia palveluita erityisesti opetuksen, sosiaalitoimen ja terveydenhoidon aloilla. Niidenkin osalta on syytä saattaa todelliset hinnat julkisuuteen. Vasta kustannus- ja hintatietoisuus antaa mahdollisuuden palveluiden oikealle arvostamiselle ja rehelliselle päätöksenteolle.

Kilpailulainsäädäntö puolestaan tukee vaatimuksia lisätä tehokkuutta ja edistää vaihtoehtoja. Suljettu järjestelmä avautuu. Kunta joutuu jatkossa kilpailemaan palveluillaan ja kilpailuttamaan niitä.

MATTI KANKARE
17.1.1997


OTSIKKOSIVULLE