Kauaskantoiset energiaratkaisut voivat tuottaa hallitukselle ongelmia
Hallitus valmistelee energiastrategiaa
Energiapoliittinen ministerityöryhmä kokoontui ensi kerran keskiviikkona 5.2.1997 valmistelemaan hallituksen pitkän aikavälin energiastrategiaa. Tähän liittyen on valmisteilla peräti 15 erilaista selvitystä. Tavoitteena on, että energiastrategia saadaan valmiiksi jo kevään aikana.Strategian pohjalta laaditaan energiapoliittinen selonteko, joka annetaan eduskunnalle mahdollisesti jo ennen kesää, mutta viimeistään ensi syksynä. Strategiassa otetaan huomioon myös ydin- ja vesivoiman lisärakentaminen.
Hallitukselle ongelmia
Pitkän aikavälin energiastrategiasta saattaa tulla hallitukselle poliittisesti vaikea pala. Näin on varsinkin vihreiden laita, mutta tuskin se muissakaan puolueessa ilman intohimodraamoja menee.Saattaa jopa käydä niin, että vihreille tulee kantojensa vuoksi lähtö hallituksesta, joskin heillä on takaportti auki. Hallitus ei nimittäin tee ydinvoimasta erillisratkaisua. Toisaalta vihreät tuskin hyväksyvät sitä edes kokonaisuuden osana.
Poliittisesti tehtävät ratkaisut voivatkin osoittautua ongelmallisiksi jo ennenkuin ne annetaan eduskunnan käsittelyyn. Halutessaan hallitus voi myös ilmoittaa, että kysymyksessä on luottamuslauseesta. Tätä se kuitenkaan tuskin tekee.
Sähkön tarve kasvaa
Energian kokonaiskulutus kasvaa Suomessa vain 1-2 prosenttia vuodessa eli hitaammin kuin bruttokansantuote. Energian käytössä on kuitenkin menossa rakennemuutos. Polttoaineiden suorasta käytöstä ollaan siirtymässä yhä enemmän sähkön käyttöön. Sähkön käyttö kasvaa, vaikka energian kokonaiskulutus ei enää olennaisesti kasvaisikaan.Kokonaiskulutuksen kasvua hidastavat energian käyttötekniikan kehitys ja säästötoimet. On arvioitu, että kokonaiskulutus voi jopa kääntyä laskuun vuoden 2010 tienoilla. Myös sähkön kulutuksen kasvu taittuu, mutta huomattavasti myöhemmin.
Tällä hetkellä sähkön kulutus Suomessa on 70 terawattituntia vuodessa. Vuoteen 2000 mennessä kulutus kasvaa 80 terawattituntiin vuodessa. Samaan aikaan päättyvät Venäjän ja Ruotsin kanssa solmitut tuontisopimukset, eikä kotimainen tuotanto riitä täyttämään vajetta. Vajetta syntyy viisi terawattituntia vuodessa, mikä voitaisiin tuottaa yhdessä noin 800 megawatin voimalassa.
Akuutti vaje jo 1999
Sähkön lisätarve aikavälillä 2000-2010 tulee olemaan noin 20 terawattituntia ja vuoteen 2010 mennessä vuotuisen sähkön tarpeen arvioidaan olevan 100 terawattituntia. Tämä merkitsee viidestä kuuteen Meri-Porin kokoista 560 megawatin suurvoimalaa. Jos kiinteän sähkön lisätuontiin ei ole mahdollisuuksia, maahamme tarvitaan kaksi uutta tuhannen megawatin suurvoimalaa.Lisäkapasiteettia tarvitaan jo vuosituhannen vaihteessa. Siihen mennessä ydinvoimaa ei ehditä rakentaa, vaan on pakko rakentaa kivihiilivoimaa. Näin ollen hiilivoima on ainoa vaihtoehto akuuttiin kapasiteettipulaan. Ydinvoimala voisi valmistua aikaisintaan 2004-2005, jos myönteinen päätös siitä syntyisi tällä vaalikaudella. Se ei kuitenkaan ole realismia.
Jos sähkön tuontia voidaan jatkaa, oleellinen kysymys on millä hinnalla. Hinta määräytyy sähkön ostajan omien korvaavien vaihtoehtojen mukaan. Jos vaihtoehtoa ei ole tai korvaavan kotimaisen kapasiteetin kustannukset ovat korkeat, tuontisähkö maksaa vastaavasti enemmän. ja kun myyjä tietää, että vaihtoehtoa ei ole, se voi hinnoitella sähkönsä miten tahtoo. Viiden terawattitunnin hinta on noin miljardi markkaa, joten sähkön tuonnilla on myös merkittävä vaikutus vaihtotaseeseen.
Lisää päästöjä
Teollisuus arvioi, että sähköä tarvitaan vuonna 2005 noin 25 terawattituntia enemmän kuin vuonna 1994, ja jos tuonti vuonna 1999 päättyy, 35 terawattituntia. Meri-Porin kokoinen voimala tuottaa vuodessa sähköä 3,5 terawattituntia ja 1300 megawatin ydinvoimala 10 terawattituntia.Kymmenen terawattitunnin sähkön tuotannon polttoainekustannukset ilman veroja ovat ydinvoimalla 220 miljoonaa markkaa, hiilellä 650 miljoonaa markkaa ja maakaasulla 1100 miljoonaa markkaa. On selvää, ettei ainakaan maakaasu täytä teollisuuden taloudellisuusvaatimuksia.
Hiilidioksidipäästöt 10 terawattitunnin sähkömäärää kohti ovat ydinvoimalla nolla, maakaasulla 3,5 miljoonaa tonnia, hiilellä 7,5 miljoonaa tonnia ja turpeella 10 miljoonaa tonnia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä vaje katetaan mahdollisimman epäympäristöystävällisellä vaihtoehdolla - kivihiilivoimaloilla.
Tämä taas merkitsee väistämättä päästöjen kasvua. Samaan aikaan Suomi on sitoutunut kansainvälisillä sopimuksilla vähentämään hiilidioksidipäästöjään. Suomen hiilidioksidipäästötase on muutenkin heikko ja päästöjen on arvioitu olevan vuonna 2000 noin 70 miljoonaa tonnia. EU:n tilastojen mukaan Suomen hiilidioksidipäästöt kasvavat toiseksi eniten Euroopassa, vaikka kauppa- ja teollisuusministeriö on väittänytkin toista.
Maakaasusta ei pelastusta
OECD:n energiajärjestön Suomi-katsauksessa todetaan, että "maakaasun käytön lisääminen on energiahuollon varmuuden kannalta ongelmallista käytettäessä ainoastaan yhtä hankintalähdettä, kuten nykyisin on asianlaita. Maakaasun tuontia Norjasta ei nykyisellään pidetä taloudellisesti perusteltuna vaihtoehtona." Suomen energiatalous on varsin riippuvainen itätuonnista, eikä sitä pitäisi nykyisestä ainakaan lisätä.Maakaasun alalla on tällä hetkellä tavoitteena rakentaa putki Venäjältä Suomen, Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan. Tämä maakaasuputki on jättiläishanke, jonka hinta on noin kymmenen miljardia markkaa. Sen kapasiteetti olisi 30 miljardia kuutiometriä vuodessa eli kymmenkertainen Suomen nykyiseen kulutukseen verrattuna.
Hanke on osa EU:n energiaverkoston kehittämistä. Sen toteutuminen kuitenkin riippuu paljolti Venäjän olojen kehittymisestä ja länsimaisten rahoittajien innosta investoida putkeen.
Paljon puhuttu ja puuhattu Barentsin meren alueen kaasuvarojen hyödyntäminen on vielä vuosikymmenten päässä. Alueen kaasuvarat ovat niin suuret, että niiden hyödyntäminen on mahdollista vasta, kun suuret Keski-Euroopan kuluttajat kiinnostuvat siitä. Näin ollen maakaasusta ei ainakaan vielä näytä olevan ydinvoiman tai kivihiilen kilpailijaksi.
Mistä siis sähköä
Varteenotettavaksi tulevaisuuden energiapolitiikan vaihtoehdoksi ovat siis jäämässä ydinvoima ja kivihiili. Säästämisellä, kaasun tuonnin lisäämisellä tai nk. vaihtoehtoisilla energialähteillä ei tarvetta kateta.Hallitusneuvotteluissa kuitenkin sovittiin, ettei hallitus toimi aktiivisesti ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Toiseksi julkinen salaisuus on se, että teollisuudelta on mennyt luottamus poliittisen järjestelmän toimivuuteen, kun ydinvoimasta puhutaan. Ydinvoimalla ei kuitenkaan näytä tällä hetkellä olevan läpimenomahdollisuuksia. Halusipa sitä teollisuus ja ainakin osa ay-liikkeestä tai ei.
Sekin olisi tärkeätä, että eduskunta edes pitäisi ydinvoimavaihtoehdon mukana pitkän aikavälin strategiassa.
ILKKA AHTOKIVI
7.2.1997
