PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

13.11.1998

Pullo kauniiseen käteen

Suomi ajautui EU:n kanssa kiistaan alkoholin tuonnin aikarajasta vuonna 1995, jolloin viina- ja kaljaralli Venäjälle ja Viroon oli kiihkeimmillään. Kun Suomesta tuli EU:n jäsen, jouduttiin Venäjälle ja Viroon suuntautuvia matkoja koskenut 20 tunnin aikaraja alkoholintuonnin osalta poistamaan.

Alkoi hillitön viinaralli, jonka aikana oluen tuonti kasvoi räjähdysmäisesti ja väkevienkin tuonti kaksinkertaistui. Verotulojen menetyksen lisäksi oltiin huolissaan juoppouden ja sen lieveilmiöiden kasvusta. Jotka verotulojen menetykset taisivat kuitenkin olla perimmäinen syy viinarallin hillitsemiseen - paitsi niillä ns. sosiaalitantoilla.

Meiningin lopettamiseksi hallitus palautti EU-lainsäädännön vastaisesti Viroon ja Venäjälle suuntautuvilla matkoilla 20 tunnin aikarajan, joka koski muita kuin lentomatkoja.

Tämä tehtiin tietoisella riskillä, sillä EU-läinsäädäntö ei tunne moisia aikarajoja, mutta hallitus löysi nerokkuudessaan yhdestä EU:n perustamissopimuksen pykälästä mielestään sopivan kohdan, johon se saattoi vedota. Pykälän mukaan tavaroiden vapaata liikkumista saa rajoittaa, jos se on välttämätöntä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai terveydellisistä syistä.

EU:n yllätyksetön vastaus tuli vuoden 1997 heinäkuussa. Suomen päättämät rajoitukset ovat EU:n säännösten vastaisia. Saman vuoden lopussa EU antoi Suomelle asiasta virallisen huomautuksen. Nyt EY:n tuomioistuin pohdiskelee asiaa, ja vastaus saadaan keväällä.

Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja sanoakseen, että Suomi saa ottaa pullon kauniiseen käteensä ja kumota laittoman päätöksensä.

Mutta saatiinpahan taas mainetta viinaan menevänä kansana. Ja valtio niitä kaipaamiaan verotuloja.

ILKKA AHTOKIVI