Opetusministeriön seminaari pohti elinikäistä oppimista

Tiedon merkitys tuotantotekijänä kasvaa räjähdysmäisesti

Vanhaan viisauteen ”oppia ikä kaikki” on ministerin mukaan vaikeata mitään lisätä, niin naseva se on, mutta sitä on syytä analysoida.

Tieto uusiutuu nopeasti, puoliintuu jo 18 kuukaudessa ja vanhenee 3-4 vuodessa. Siinä haastetta työelämälle. Korkea työttömyys ja toisaalta tiettyjen alojen työvoimapula kertoo ministerin mielestä siitä, että reagointi tiedon nopeaan uusiutumiseen ei ole ollut riittävää.

Elinikäiseen oppiseen ollaan kuitenkin sitouduttu hyvin vahvasti. Sitä painotetaan Suomen hallitusohjelmassa, OECD:n ja Unescon ohjelmissa ja Euroopan unionissa.

Suomessa tilanne onkin aika hyvä, mutta Heinosen mielestä koulutustoiminta ei voi vastaisuudessa erottua omaksi lohkokseen. Virallisen koulutusjärjestelmän merkitys pienenee ja oppiminen lukemattomien muiden kanavien kautta lisääntyy.

Opetusministeri rohkaisee avoimeen asenteeseen. Työyhteisöjen olisi hyvä arvioida, miten yhteiskunnassa hankittuja valmiuksia, esimerkiksi harrastusten tai kansalaisjärjestötoiminnan avulla saatuja, voidaan hyödyntää ja arvostaa työelämässä.

Mitä meidän sitten pitää oppia? Heinonen puhuu globalisoitumisen kehitystrendistä, kansainvälistymisestä. Se velvoittaa oppimaan erilaisuuden kanssa elämistä. Alueellinen kilpailu osaajista ja osaamisesta kiihtyy. Suuret yritykset voivat yksinkertaisesti kilpailuttaa kansallisvaltioita.

Osaamista on ministerin mielestä mietittävä työvoimapoliittisena, sosiaalipoliittisena ja poliittisena tekijänä. Silti koko väestön osaamistasosta on edelleen pidettävä huolta. Voimavaroja ei ole varaa hukata. Tavoitteen ei tarvitse olla ristiriidassa kilpailukyvyn ylläpitämisen kanssa. Oman osaamisen ylläpitäminen on itse kunkin parasta sosiaaliturvaa, Heinonen arvioi.

Koulutusvaroja vääriin osoitteisiin

Teollisuuden henkilöstö- ja koulutustarve-hanke osoitti, että koulutusjärjestelmä ei ole kaikilta osin pystynyt seuraamaan työelämän rakennemuutosta. Tietotekniikan, tietoliikennetekniikan ja elektroniikka-alojen insinöörien lisäksi pulaa on vaativissa metallialan ammateissa sekä rakennusalalla.

Rahan puute ei Purhosen mielestä ongelma, vaan sen väärä kohdentaminen. Niistä kahdesta miljardista, joilla lääninhallitukset ja TE-keskukset ostavat koulutusta eri instituuteilta, vain kymmenisen prosenttia kohdistuu suoraan yrityksiin. Täsmäkoulutusta olisi pikaisesti parannettava, muuten pula osaavasta henkilöstöstä pahenee. Nyt koulutus on Purhosen mukaan tehotonta.

Ihminen on tehokas oppiessaan uutta

- Kokemuksesta olemme huomanneet, että ihminen työskentelee kaikkein tehokkaimmin oppiessaan samanaikaisesti jotakin uutta. Jo sen takia elinikäinen oppiminen on erittäin arvokas tavoite.

Finnen mukaan jopa ala-asteen oppilaat käyvät tutustumassa tehtaisiin ja ammatti- ja ammattikorkeakoulujen sekä yliopistojen kanssa yhteistyö on monipuolista. Uutta on se, että yrityksen henkilökunta yhä useammin osallistuu koulujen hallintoon ja opetuksen sisällön kehittämiseen. Esimerkkinä Finne kertoi, että UPM-Kymmenellä työskentelee ainakin kaksi henkilöä, jotka työnsä ohella hoitavat osa-aikaprofessuuria yliopistossa.

Finne totesikin, että Suomessa muodollisen oppimisen ja työnteon väliin on rakennettu liian jyrkät ja byrokraattiset väliseinät. Ne olisi syytä purkaa.

Eniten opiskellaan tietotekniikkaa

Tilastojen mukaan työelämässä toimineista on 77 prosenttia ilmoittanut osallistuneensa joskus työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen. Lähes puolet näistä koki hyötyneensä koulutuksesta saamalla sen ansiosta uusia työtehtäviä.

Reilu kolmannes katsoi siirtyneensä koulutuksen seurauksena vaativampiin työtehtäviin ja noin kolmasosa pystyi säilyttämään työpaikkansa. Puolet työssäkäyvistä arvioi, että omatoiminen opiskelu on vaikuttanut erittäin tai melko paljon työssä tarvittavien tietojen ja taitojen saamisessa.

MARGIT HARA
16.1.1997