Marraskuun työttömyysluvut yllätyksettömiä

Työministeriön työllisyyskatsauksen mukaan marraskuun lopussa työvoimatoimistoissa oli 350 000 työtöntä työnhakijaa. Tämä on 27 000 vähemmän kuin viime vuonna mutta 4 000 enemmän kuin lokakuun lopussa.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimus sai marraskuun työttömien määräksi 247 000. Tämä on 32 000 viimevuotista vähemmän.

Myös lokakuussa työvoimatutkimus kertoi työttömien määrän olevan 247 000. Kuukausittainen vertailu työvoimatutkimuksen luvuilla ei kuitenkaan periaatteessa anna selvää kuvaa kehityksestä.

Työvoimatutkimuksessa työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta oli marraskuussa 10,1 prosenttia. Lokakuussa työttömyysaste oli 0,1 prosenttiyksikköä pienempi. Tämä ero selittyy sillä, että työvoiman määrä oli marraskuussa lokakuista pienempi.

Työministeriön ja Tilastokeskuksen työttömyyslukujen ero on viime aikoina ollut noin 100 000. Julkisuudessakin eroa usein ihmetellään. On kuitenkin muistettava, että työllisyyskatsauksessa ja työvoimatutkimuksessa menetelmät ovat erilaisia, ja niissä myös tutkitaan eri asioita. Työvoimatutkimuksessa työttömien määrä on vain yksi sivujuonne.

Työllisiä lisää

Jatkuvaa kokoaikatyötä tehneiden määrä lisääntyi 59 000:lla. Osa-aikaisten määrä nousi 17 000:lla.

Työllisyyskatsauksen mukaan työvoimatoimistoihin ilmoitettiin kuukauden aikana yli 13 000 uutta auki olevaa työpaikkaa eli vajaat tuhat enemmän kuin viime vuoden marraskuussa.

15-64-vuotiaiden työllisyysaste eli työllisten osuus koko tästä ikäryhmästä kasvoi vuodessa prosenttiyksiköllä 63,5 prosenttiin. Työllisyys lisääntyi eniten teollisuudessa, rakentamisessa sekä kaupassa ja ravitsemis- ja majoitustoiminnassa. Työpaikat lisääntyivät eniten Etelä-Suomen, Länsi-Suomen ja Oulun lääneissä.

Työvoimatutkimuksen ja työnvälitystilaston erot

Työvoimatutkimuksen tiedot perustuvat otantaan, ja ne kuvaavat tilannetta kunkin kuukauden 15. päivän sisältävällä viikolla. Työvoimatutkimuksessa noudatetaan Kansainvälisen työjärjestön tilastointisuosituksia ja EU:n tilastoviraston Eurostatin käytäntöjä.

Työnvälitystilasto taas perustuu lainsäädäntöön ja hallinnollisiin määräyksiin. Työvoimatutkimuksen työttömyyden tilastointiperusteet poikkeavat työnvälitystilaston perusteista etenkin siinä, että työnhaun aktiivisuus ja työmarkkinoiden käytettävissä on otettu huomioon.

Tämän vuoksi työttömien työnhakijoiden määrä ja ILO:n suosituksen mukaan laskettu työttömien määrä eroavat toisistaan.

Ne työttömät työnhakijat, joiden yhteydenotosta työvoimatoimistoon on kulunut kauemmin kuin neljä viikkoa ja jotka eivät muullakaan tavoin ole etsineet työtä, tilastoidaan työvoimatutkimuksessa yleensä piilotyöttömiin.

Toisaalta ILO:n suosituksen mukaan työttömiksi tilastoidaan myös semmoiset ihmiset, jotka etsivät työtä jollain muulla tavoin kuin työvoimatoimiston kautta.

Työvoimatutkimuksessa tilastoidaan piilotyöttömiksi ne, jotka voisivat ottaa työtä vastaan mutta jotka eivät kuitenkaan aktiivisesti etsi työtä. Silti he voivat olla mukana työvoimatoimistojen rekisterissä.

Työnhausta luopuneita ovat ne, jotka ilmoittavat etteivät ole etsineet työtä koska arvelevat, ettei työtä ole tarjolla.

Muihin piilotyöttömiin luetaan ne, jotka eivät hae työtä opintojen, lastenhoidon tai jonkun muun syyn vuoksi, mutta jotka olisivat kuitenkin valmiit ottamaan vastaan työtä, jos työpaikkaa tarjottaisiin.

Tilastokeskus on noudattanut viime toukokuun tilastosta lähtien työttömyyden tilastoinnissa ILO:n suosittelemaa tilastointitapaa. Tilastointitavan muutos on alentanut työttömyysastetta noin 1,5 prosenttiyksiköllä.

STT-IA
18.12.1998