Oma sosiaaliturvatili ja hoitovakuutus elämänehtoon suojaksi

Etsikkoaikaa hyvien ratkaisujen toteuttamiseen on siis kymmenisen vuotta, kunnes paljon parjatut suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle.

Suurin osa hyvinvointivaltiojärjestelmän arvostelusta johtuu tulonsiirroista. Tuloja kierrätetään julkisen sektorin kautta, kun kotitalouksilta kootut verot palautetaan sinne erilaisina tulonsiirtoina.

Henkilökohtaisten sosiaaliturvatilien perusajatus on korvata osa veroista pakollisella etukäteissäästämisellä. Henkilökohtaiset tilit tarjoavat mahdollisuuden korkeiden marginaaliveroasteiden alentamiseksi ilman, että samalla tingitään hyvinvointivaltion sosiaaliturvasta ja palvelutasosta. Keskimääräinen kansalainenhan sekä maksaa että saa sosiaaliturvaa elinkaarensa aikana.

Summa korkoineen eläketilinä

Jos hän jää työttömäksi, työttömyysturva maksetaan henkilökohtaiselta tililtä. Jos pitkään jatkuva työttömyys tyhjentää tilin, työtön pääsee julkisen työttömyysturvan piiriin. Eläkkeelle jäädessään työntekijä saa tilillä olevan summan korkoineen.

Jos oletetaan, että pakollisia talletuksia ei pidetä veroluonteisina, voidaan rajaveroasteita laskea huomattavasti. Järjestelmän etuna pidetään sitä, että tuki menisi todella sitä tarvitsevalle. Talousneuvoston asiantuntijaryhmä suosittaa tutkimusta sosiaalitilien soveltuvuudesta Suomeen siten, että eläketilit erotaan muusta sosiaaliturvasta.

Esimerkkimaana henkilökohtaisista sosiaalitileistä pidetään Singaporea, jossa tileillä olevia varoja voidaan säädellysti käyttää mm. asumiseen, vakuutuksiin, opiskeluun, tulonsiirtoihin omille vanhemmille, sairaalakuluihin ja eläkevuosien toimeentuloon.

Laadukasta elämää loppuun saakka

Osa näistä ikääntyneistä on suhteellisen hyväkuntoisia, mutta eivät kaikki mummut ja papat. On perusteltua varautua siihen, että ikääntyvät eivät halua laitoshoitoon, jos avohoitoa vain on tarjolla. On myös perusteltua olettaa, että monet haluavat varmistua siitä, että elinkaaren loppupää sujuu ihmisarvoisesti.

Hoitovakuutuksessa vakuutuksenottajat siirtävät hoitopalvelujen hankinnan aiheuttaman taloudellisen riskin vakuutuslaitokselle ja maksavat siitä korvauksena vakuutusmaksua. Tarkoituksena on turvata vakuutetulle mahdollisimman laadukas elämä silloin, kun tämä ei omin avuin selviydy päivittäisistä askareistaan, mutta ei ole vielä täysin laitoshoidon tarpeessa.

Korvauksia voisi olla rahallisten korvausten ohella kotiavun kustannusten korvaaminen, kotiavun järjestäminen, hoitopaikan kustannusten korvaaminen ja apuvälineiden hankkiminen. Hoitopalvelutarpeen arvioi vakuutetusta ja vakuutuslaitoksesta riippumaton arvioija.

Hoitovakuutuksesta on kokemuksia useista maista. Saksassa hoitovakuutus kattaa koko väestön veroluonteisena ja pakollisena. Turva rahoitetaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävin maksuin. Saksassa hoitovakuutus otettiin käyttöön 1995. Sen lähtökohtana on suosia avohoitoa laitoshoidon sijasta, ja se kattaa myös ei-työsuhteessa olevat.

Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa on ollut yksityisiä hoitovakuutuksia markkinoilla jo pitkään. Vakuutus korvaa hoitokodeissa asumista, päiväkotipalveluja ja kuluja kotisairaanhoidosta. Hoitovakuutuskuluja voidaan vähentää verotuksessa.

Hoitovakuutus kehitteillä jo Suomessakin

Hoitovakuutus voisi myös vahvistaa hoitoalan palveluyritysten toiminta- ja työllistämisedellytyksiä. Hoitovakuutus onkin jo kehitteillä suomalaisissa vakuutusyhtiöissä.

Saksassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa hoitovakuutukset ovat yleistyneet vasta 1990-luvulla.

Hoitopalvelutarpeen toteutuminen on periaatteessa vakuutuskelpoinen riski, mutta siihen liittyy monia ongelmia. Yhtenä nähdään se, että vakuutettu itse voi ratkaisevasti elämäntavoillaan vaikuttaa oman selviytymiskykynsä menettämiseen. Suomesta myös ainakin toistaiseksi puuttuu kattava yksityinen hoitopalveluverkosto, joka tuottaisi tarvittavat palvelut.

MARGIT HARA
20.11.1998