 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ilman EEC-sopimusta Suomi ei olisi EU:n eturivissä - Neuvostoliitto olisi estänyt vallankaappauksen SuomessaKalevi Sorsa muistelee
SDP:n pitkäaikainen voimahahmo Kalevi Sorsa uskoo, että ilman EEC-vapaakauppasopimusta Suomi ei olisi tänään EU:n eturivissä. Hän kysyy, olisiko Suomi EU:n jäsenkään.Joka tapauksessa ilman vapaakauppasopimusta niin kauppa- kuin ulkopoliittinenkin asemamme olisi hänen mielestään paljon nykyistä heikompi. Sorsa kommentoi asiaa tuoreessa muistelmateoksessaan Sisäänajo - Politiikan kuvioita 1969-71. Sorsa muistuttaa, että jälkikäteen tarkasteltuna EEC-vapaakauppasopimus merkitsi Suomen strategista suunnanvalintaa, jolla oli taloudellisen merkityksensä ohella myös poliittinen sisältö. Kirjan julkistamistilaisuudessa Sorsa myönsi, että sopimuksen poliittisuus oli ajatuksissa myös sen syntyaikoina. Suomi säilytti sopimuksessa kaupalliset siteensä länteen, ja sillä oli suuri poliittinen merkitys. Sopimuksen pääneuvottelija Jussi Linnamo oli Sorsan kanssa samaa mieltä. Hän muistutti vanhasta sanonnasta, että joka antaa talouden pelisäännöt, ratkaisee historian kulun. Sorsan muistelmat on tarkoitettu kolmiosaiseksi kirjasarjaksi. Ensimmäisessä osassa hän tarkastelee ensimmäisiä vuosia hänen julkisessa elämässään. Vuonna 1969 Sorsa valittiin tuntemattomuudesta SDP:n puoluesihteeriksi. Kolme vuotta myöhemmin hän uusi paikkansa. Tähän kolmivuotisjaksoon mahtuu paljon Suomen poliittista historiaa, ja tuona aikana Sorsakin aloitti pitkäaikaisen ministeriuransa. Neuvostoliitto olisi estänyt vallankaappauksenSorsa muistuttaa jo kirjan alussa, että hän ei kirjoita historiaa jo senkin vuoksi, ettei hän ole historioitsija eikä hänellä ole historioitsijan kunnianhimoa.Sorsa kirjoittaakin oman tulkintansa ja myös sosialidemokraattisen tulkinnan noiden vuosien poliittisista myllerryksistä. Selvää kuitenkin lienee, että kun noista vaiheista historiaa kirjoitetaan, on Sorsan kirja tulevassa tutkimuksessa tärkeää aineistoa. Sorsa kirjoittaa perusteellisesta, välillä jopa puuduttavan yksityiskohtaisesti asiakirja-aineistoon tukeutumalla mm. SDP:n sisäisestä tilasta, ns. pälkäneläisyydestä, puolueen suhteesta sen nuorisoon ja ammattiyhdistysliikkeeseen sekä monipolvisista yrityksistä luoda maahan enemmistöhallituksia. SDP:n lisäksi Sorsa kommentoi myös mm. kommunistien ja asetelmia sekä ns. toisia vaaran vuosia. Hänen mielestään 1970-luvun alussa Suomessa oli paineita, jotka olisivat saattaneet purkautua. Näin paineita lievensi laaja maastamuutto Ruotsiin. Vaikka Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan olikin vuosikymmenen alussa voimakkaimmillaan, Sorsa ei usko, että kommunisteilla olisi mahdollisuuksia vallankaappaukseen. Hän on sitä mieltä, että viimeistään Moskova olisi estänyt kaappauksen suuremman edun menetyksen pelossa.
Maon ajatuksia ja kokoushärveleitäPerusteellisen yhteiskunnallisen pohdinnan ohella Sorsa kirjoittaa omalla taatulla tyylillään myös monenmoisista sattumuksista politiikan ja muunkin elämän eri alueilta.Tuntuu siltä kuin vain piruuttaan hän kuvailisi monisanaisesti mm. suuresta kiinalaisesta kulinaarisesta nautinnosta , elävien rotan sikiöiden nauttimisesta hunajalla höystettynä. Sielujen silmin voi myös kuvitella, kuinka Sorsa yhdessä Thorvald Stoltenbergin kanssa mutisee kiinalaismatkustajien kanssa Maon ajatuksia ääneen täpötäydessä lentokoneessa. Kirjasta ilmenee myös, ettei Elisabeth Rehn ole ainoa suomalaispoliitikko, joka on kokenut autossa seksuaalista häirintää. SDP:n sisäisissä riidoissa Sorsaankin yritettiin kerran vaikuttaa lemmen keinoin. Yritys epäonnistui. Monet tunnetut ja vähemmän tunnetut sosialidemokraattiset poliitikot saavat Sorsalta arvostelua ja arvostusta. Rafael Paasion vähemmistöhallituksen nappulaliigalaisista kiitosta tuntuvat saavan erityisesti Matti Louekoski ja Ulf Sundqvist. Sorsa kehuu, kuinka Sundqvist oli omimmillaan kansainvälisissä kokouksissa. Samanlaiseksi "kokoushärveliksi" osoittautui myöhemmin myös Erkki Liikanen. Sorsan suhde Mauno Koivistoon sen sijaan tuntuu ongelmalliselta. Hän antaa ymmärtää, että häntä harmitti Koiviston menestyksen perustuminen kansansuosioon. Muutoinkaan Koivisto ei esiinny kirjan sivuilla mitenkään myönteiseen sävyyn. Metalliliiton lakon yhteydessä Sorsan ja Koiviston näkemykset erosivat. Sorsa kirjoittaa suututtaneensa Koiviston niin, että ovet paukkuivat. Myös nykyinen SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen vilahtelee Sorsan kirjan sivuilla. Sorsa kertoo ansioikseen patistaneensa Lipposen saattamaan opintonsa päätökseen. Sorsa kertoo myös, kuinka oikean laidan demaripoliitikko Sylvi Siltanen oli tokaissut: "Sinä Paavo et ole oikea sosialidemokraatti". Lipponen lienee ollut liian radikaali.
STT-IA |
POLITIIKKA -SIVULLE