Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Bosnialainen serbilehti kertoi joukkomurhista



Bosnialainen serbilehti on kertonut ensi kerran serbien tekemistä muslimien joukkomurhista. Reaktiot kirjoitukseen ovat olleet rajuja, mutta samalla se on murtanut pitkään vallinneen tabun.


Bosnia-Hertsegovinan serbiosan suurimmassa kaupungissa Banja Lukassa ilmestyvä Nezavisne Novine kertoi äskettäin lukijoilleen joukkomurhasta, johon Bosnian serbit syyllistyivät vuonna 1992. Serbit surmasivat 200 muslimimiestä elokuussa 1992 Vlasicin vuorella, joka sijaitsee 25 kilometriä pohjoiseen Travnikin kaupungista.

Puhelimet Nezavisne Novine -lehdessä ovat käyneet kuumina, kun lehti nyt seitsemän vuotta tapahtuman jälkeen on siitä kirjoittanut.

Monien soittajien reaktiot ovat olleet kiihkeitä. Jutun kirjoittanutta Zeljko Kopanjaa on uhkailtu ja syytetty häntä "serbien etujen vastaisesta toiminnasta".

Itse Kopanja sanoo, että yhä useampien silmät ovat avautuneet näkemään millaisiin julmuuksiin serbisotilaat, poliisit ja pyssymiesjoukot syyllistyivät.
- Mitä kansallista etua palvelee 200 ihmisen ryöstäminen ja murhaaminen, Kopanja kysyy. Itse hän sanoo pyrkineensä vain totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen kirjoittaessaan artikkelin.

Nezavisne Novine on Bosnian serbialueen laajalevikkisin lehti. Se selosti joukkomurhaa yksityiskohtaisessa artikkelissa, joka ulottui pääsivulta kahdelle muulle sivulle.


ETYJ: Läpimurto

- On selvä läpimurto, että tärkeä lehti Banja Lukassa raportoi sotarikoksista, arvioi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n tiedottaja Tanya Domi.

- Tämä on laatuaan ensimmäinen tapaus sitten Daytonin rauhansopimuksen allekirjoittamisen 1995, Domi sanoi. Se osoittaa hänen mukaansa, että sovintoprosessi on nyt käynnistynyt Bosniassa.

- Tuskin kukaan olisi uskaltanut tehdä tällaista vuosi tai kaksi sitten. Ihmiset alkavat uskoa, että muutoksia on tulossa.

Domi tähdensi, että ongelmia edelleen on. Monet lehtiartikkelin herättämät reaktiot olivat osoitus tästä. Lehdistön vapauden vahvistaminen onkin siksi yksi ETYJ:n ja muiden kansainvälisten viranomaisten tehtäviä Bosniassa.

Nezavisne Novine on joukkomurhaan liittyen selostanut myös yhtä todistajanlausuntoa, joka on esitetty Haagin sotarikostuomioistuimessa. Lehdessä on myös julkistettu kaikkien Vlasicin joukkomurhan uhrien nimet.

Päävastuussa joukkomurhasta on Bosniassa julkistettujen tietojen perusteella ilmeisesti Prijedorin alueen silloinen poliisipäällikkö Simo Draljaca. Brittiläiset erikoisjoukkojen sotilaat ampuivat Drljacan heinäkuussa 1997, kun tämä veti esiin aseen sotilaiden yrittäessä pidättää häntä.

Ketään muuta ei ole toistaiseksi pidätetty joukkomurhan vuoksi, vaikka tuomioistuimessa Banja Lukassa on kuultu todistajia ja kerätty tietoja asiasta.

- On selvää, että sisäministeriössä ei ole haluttu jatkaa asian tutkimista. Tämä viittaa siihen, että poliisi tietää syylliset, jotka kuitenkin ovat poliisin suojeluksessa, kirjoitti Nezavisne Novine.


Vankikuljetus Omarskasta

Vlasicin joukkomurhan uhrit kuuluivat suureen vankikuljetukseen. Vankeja oltiin kuljettamassa busseilla ja kuorma-autoilla pahamaineisesta Omarskan leiristä Travnikiin. Matkan aikana 200 vankia erotettiin muista ja vietiin Vlasicin vuorelle. Siellä heiltä otettiin arvoesineet ja komennettiin polvilleen eräässä rotkossa.

Vangit ammuttiin konekivääreillä. Muutamat vangeista selvisivät kuitenkin hengissä kertomaan tapauksesta. Yksi heistä, Medo Sivac, kertoi kohtalostaan Nezavisne Novinessa.
- Meidät määrättiin polvistumaan rotkon reunalle. Kuulin hirvittävää ammuntaa ja tunsin viiltävää tuskaa olkapäässäni. Putosin alas rotkoon.

Sivac ja kuusi muuta löydettiin kaksi päivää myöhemmin vajasta, jossa he olivat seuranneet, kuinka serbisotilaat ja -poliisit polttivat uhrien ruumiita. Heidät vietiin sairaalaan Banja Lukaan ja sieltä edelleen Zagrebiin Kroatiaan, missä he saattoivat kertoa tapahtumasta.

Mutta kesti seitsemän vuotta ennen kuin totuus tapahtumasta voitiin kertoa Banja Lukassa.

STT-MH
1.10.1999


Ulkomaat -sivulle