Kommunistisesta vallankumouksesta 50 vuotta
Kiinan kommunistinen vallankumous täyttää perjantaina 50 vuotta, ja tuolloin valtaan noussut kommunistinen puolue on valmistautunut viettämään suurta juhlaa. Kansantasavallan historia on kuitenkin synkkä, eikä maan nykytaloudellakaan tunnu menevän kovin hyvin.Kiinan suuri johtaja Mao Tsetung julisti kansantasavallan syntyneeksi 1. lokakuuta 1949 Beijingin Taivaallisen rauhan aukiolla, joka 40 vuotta myöhemmin sai todistaa opiskelijoiden mielenosoituksen väkivaltaisen tukahduttamisen.
Kansantasavallan 50-vuotinen taival on ollutkin leimallisesti verinen. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan 40-70 miljoonaa kiinalaista on kuollut 50 vuoden aikana nälänhädissä, sorron alla ja poliittisissa väkivaltaisuuksissa.
Heti valtaan nousunsa jälkeen kommunistinen puolue toteutti maauudistuksen, jossa suurmaanomistajien maita palautettiin kansalle. Seurauksena oli ainakin miljoonan maanomistajan teloitus.
Uudistuskampanja johti kirjailija Jean-Louis Margolinin mukaan lisäksi lähes 5 miljoonan talonpojan kuolemaan.
Suuri harppaus ja kulttuurivallankumous
Maauudistuksen jälkeen puolue ryhtyi vainoamaan mm. porvarillisen tien kulkijoiksi syytettyjä sekä yksityisyrittäjiä ja älymystöä. Puhdistuksissa yli miljoona kiinalaista sai surmansa, arvioi Margolin, joka on julkaissut Kiinaa koskevan kirjan The Black Book of Communism.
Vuonna 1958 aloitettu ns. suuri harppaus oli tarkoitettu tehostamaan maatalous- ja teollisuustuotantoa, mutta huonosti suunniteltu hanke johti historian ehkä laajimpaan nälänhätään.
Arvioiden mukaan Suuren harppauksen aikana noin 20-43 miljoonaa kiinalaista menehtyi ruuan puutteeseen.
Maon ote vallasta alkoi sen jälkeen lipsua ja hänen viimeinen yrityksensä kohentaa asemiaan johti vuonna 1966 aloitettuun kulttuurivallankumoukseen, joka toi yhteiskunnallisen kaaoksen Kiinaan 10 vuodeksi.
Maon punakaartilaisten tuhotessa maan oikeus-, koulutus- ja talousjärjestelmän kahdesta seitsemään miljoonaan ihmistä sai surmansa.
Miljoonat muut joutuivat uudelleenkoulutusleireille, joista monet pääsivät pois vasta, kun Kiinassa alettiin toteuttaa yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia 1970-luvulla.
Onko kaikki harhaa?
Maon kuoltua 1976 valtaan nousi Deng Xiaoping, joka ohjasi Kiinan pitkälle tielle kohti uudistuksia. Dengin kuoltua kaksi vuotta sitten presidentiksi nostettiin Jiang Zemin, joka on jatkanut Dengin viitoittamaan uudistusten tietä.
Kiinan huimaa talouskasvua on ihailtu ympäri maailman ja sen on pikku hiljaa nähty nousevan yhdeksi suurvallaksi.
Mutta onko Kiinan nousu todellista, vai onko kaikki vain harhaa, pohtii lontoolaisen Strategian tutkimuksen laitoksen IISS:n johtaja Gerald Segal Newsweek -lehdessä.
Hänen mukaansa Kiinan kasvanut vaikutusvalta on pelkkä myytti. Segalin artikkelissa todistetaan erilaisin talousluvuin Kiinan todellinen asema maailmassa.
Lähes 200 vuotta sitten Kiinan osuus maailman silloisesta teollisesta tuotannosta oli 33 prosenttia. Eurooppa vastasi 28:sta ja Yhdysvallat 8 prosentista. Sata vuotta sitten Kiinan osuus oli supistunut runsaaseen kuuteen prosenttiin (Eurooppa 62, Yhdysvallat vajaat 24 prosenttia).
Vuonna 1997 Kiina tuotti 3,5 prosenttia maailman kansantuotteesta, kun Yhdysvaltain osuus oli jo lähes 26 prosenttia.
Myös kansainvälisen kaupan ja investointien valossa Kiina on suuresti yliarvostettu. Vuonna 1997 Kiinan osuus oli vain kolme prosenttia maailman kaupasta eli lähes sama kuin Etelä-Korean, mutta vähemmän kuin esimerkiksi Hollannin.
Myös vienti Kiinaan on pientä. Yhdysvaltain viennistä vain vajaa kaksi prosenttia suuntautuu Kiinaan. Britannian viennistä Kiinaan menee vain puoli prosenttia, Saksan ja Ranskan viennistä prosentin verran.
STT-IA
1.10.1999
