Kivilouhimoitten jätekasoille haetaan käyttöä

Hukkakivestä hyötykiveksi

Uudenmaan liitto selvittelee parhaillaan alueellisen ympäristökeskuksen tuella, voisiko hukkakiveä hyödyntää kilpailukykyiseen hintaan. Loppuraportin pitäisi valmistua lähikuukausina.

Hanke koskee varsinkin Mäntsälää, koska siellä toimivat nykyisin maakunnan ainoat rakennuskivilouhimot ja uusiakin on perustettavissa. Mukana on myös naapurikunta Pornainen, josta löytyi kolme hyödyntämiskelpoista kalliota pari vuotta sitten.

Reijo Alviola Geologian tutkimuskeskuksesta suosittelee osaraportissaan, että hukka- eli sivukiven hyötykäyttöä vauhditettaisiin ympäristötuilla. Se paikkaisi kuljetusten tuomia kannattavuusongelmia.

Erikseen Suomessa tutkitaan sivukiven murskaamista lujitusaineeksi asfaltin joukkoon. Tässä hankkeessa ovat mukana mm. Tekes ja kiviteollisuus.

Kolmivuotisen projektin ensimmäiset tulokset viittaavat siihen, että särmikkäät hukkakivet auttavat osuuksilla, joilla ajetaan alle 60 kilometrin nopeuksilla. Sepeli parantaa "taajama-asfaltin" raapaisun kestävyyttä, siis pienentää nastarenkaitten aiheuttamia vahinkoja.

Valtaosa hukkaan

Suomessa tunnetaan yli sata kivilouhimoa. Niistä on jokapäiväisessä käytössä vain pieni osa, mutta toisaalta toiminta on parinkymmenen viime vuoden aikana kasvanut teollisiin mittoihin. Enää ei ole kyse lohkareitten hausta oman talon kivijalaksi tai portaiksi.

Mäntsälän neljälle louhimolle on kertynyt jo puoli miljoonaa kuutiota hukkakiveä. Rääppikivikasat karttuvat vuosittain 100 000 kuutiolla, sillä keskimäärin 95 prosenttia lohkareista tuomitaan käyttökelvottomiksi rakennuskivenä.

Hukkalohkareet ovat tavallisesti yksi-viisikuutioisia, pienimmillään pään ja suurimmillaan henkilöauton kokoisia.
- Rääppikivikasaan laitetaan liian pienet tai vialliset kiviblokit, selittää geologi Alviola.

Kyse on esimerkiksi liian poikkeavasta väristä tai raekoosta, eri tavoin syntyneistä raoista tai rappeutumisen merkeistä.

Jos kaikki nykyiset louhintaluvat käytetään eikä sivukiville löydetä käyttöä, makaa Mäntsälässä tulevaisuudessa yli miljoonan kuution kiviongelma. Sen ensi merkit näkyvät jo Mäntsälä-Porvoo-tielle.

Jatkokäyttö osaksi louhintalupaa?

Geologi Alviolan mukaan louhimoilla pitäisi vastaisuudessa varata tilaa hukkakiven lajitteluun, jatkojalostukseen sekä syntyville kivituotteille.

- Hukkakiven käsittely tulisi vastedes ottaa huomioon jo uusia louhintalupia myönnettäessä, kun nykyisin vaaditaan vain maisemointi toiminnan päättyessä. Maa-ainesluvassa voisi edellyttää maanomistajan ja louhijan yhteistyösopimusta.

Reijo Alviolan mukaan rakennuskiviyrittäjät ovat itsekin ymmärtäneet, että sivukiven hyödyntäminen on ehto toiminnan jatkamiselle tulevaisuudessa.

Erikseen voisi lajitella esimerkiksi ehyet, mutta alimittaiset lohkareet. Ne kelpaisivat hautakivien veistäjille kotimaassa ja ulkomailla, ellei louhija halua itse aloittaa sahausta.

Monet kivet sopivat sellaisenaan tai työstettyinä ympäristörakentamiseen, vaikkapa jokirantojen ja rinteiden pengertämiseen, puistojen siistimiseen sekä meluvalleihin. Sahaamalla kivistä saisi laattoja jalkakäytäville tai nupukiviä aukioille.

Hiominen tuo Mäntsälän mustan suonigneissin kuviot parhaiten esiin.

Murskeesta ylitarjontaa

- Laajamittainen hukkakivikasojen purku voi alkaa vain murskeen tuotannon myötä, päättelee Alviola.

Hänen tutkimuksensa osoittivat, että Mäntsälän kivestä murskattu sepeli käy tavanomaisiin tiekerroksiin, mutta lujuus ei riitä ratapenkereisiin eikä betonirakenteisiin.

Samaan ryhmään kuuluvat eniten louhitut suomalaiset rakennuskivet, kuten Taivassalon ja Virolahden punainen sekä Ylämaan ruskea.

Kuljetuskustannusten takia murskeen päämarkkinat ovat 20-30 kilometrin säteellä. Rakennuskivifirmojen sivutuotteen menekkiä heikentää sekin, että pääkaupunkiseudulla vallitsee kalliokiviaineksen ylitarjonta.

Markkinatilanne ei näytä muuttuvan nopeasti, sillä rakentajat louhivat Helsingin kallioita ja sinne tehtäneen tilaa myös liikenteelle. Porvoon kaatopaikkatyömaalla syntyy parhaillaan runsaasti murskattavaa kiviainesta.

- Tielaitos pystyttää tavallisesti oman murskaamon lähelle työmaata, eikä hae kiviainesta louhimolta, toteaa Alviola.

Vientiä Norjan malliin?

Suomalaiskivillä voisi olla vientimahdollisuuksia, jos louhimo sijaitsee lähellä satamaa.
- Norjassa toimii murskaamoja laiturien päässä rantakallioilla, kertoo Alviola.

Mursketta kuljetetaan sieltä Englantiin, Hollantiin ja Belgiaan, missä on huutava pula kovasta kiviaineksesta.

Alviolan tietojen mukaan Suomesta aletaan laivata kiveä Puolan maanrakennuskohteisiin, kuten satamiin ja jokien pengertämiseen tulvien varalta.
- Meikäläistä kiveä tarvittaisiin varmaan Baltiassa ja Pietarissakin.

STT-IA
1.10.1999

Kotimaa -sivulle