Ydinjätekeskustelua on käyty lähinnä paikallisesti

Suomen ilmapiirille on tyypillistä myös se, että kansalaisliikkeet ovat esiintyneet varsin hillitysti ja tiedon merkitystä korostaen. Keinoina ovat olleet adressit, yleisötilaisuudet ja rauhalliset mielenosoitukset.

Esimerkiksi Saksan mallin mukaisia ydinvoiman ja -jätteen vastaisia mellakoita ei Suomessa juuri ole nähty.
- Voi sanoa, että suomalaiset päättäjät puolestaan eivät odotakaan kansalaisliikkeiltä radikaalimpaa toimintatapaa.

- Lisäksi monissa muissa Euroopan maissa hallinto- ja suunnitteluprosessit eivät ole näinkään avoimia kuin Suomessa, arvioi yksi aiheeseen tarttuneista tutkijoista, Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Pekka Hokkanen.

Ydinjätteen loppusijoitus oli esillä keskiviikkona Tampereen yliopistossa pidetyssä tutkijaseminaarissa. Asian yhteiskunnallisista näkökohdista on valmistunut ja tekeillä useita tutkimuksia.

Vielä 1980-luvulla ydinvoima- ja ydinjätekysymyksiä tutkittiin lähes pelkästään tekniikan ja luonnontieteen asiantuntijoiden voimin.

Tutkijat arvelevat, että valtakunnallisen ja alueellisen keskustelun aika on nyt edessä. Ydinjätteen todennäköisimmäksi loppusijoituspaikaksi on nyt tulossa Porin ja Rauman lähistöllä sijaitseva Eurajoki, mutta asia on ollut maakunnassa varsin vähän esillä.

- Päättäjät eivät ole oikein miettineet ydinjätteen vaikutusta alueesta muodostuvaan mielikuvaan eli imagoon. Kielteinen imagovaikutus säteilee kuitenkin laajalle, arvioi kunnallistieteen professori Veli Karhu Tampereen yliopistosta.

Kansanliikkeet vaikuttivat

Mahdollisina ydinjätteen loppusijoituspaikkoina on ollut esillä neljä paikkakuntaa: Loviisa, Kuhmo, Äänekoski ja Eurajoki. Toukokuussa Posiva teki valtioneuvostolle hakemuksen, jossa esitetään loppusijoitustutkimuksen jatkamista Eurajoen Olkiluodossa.

Juuri Eurajoella kysymys mahdollisesta ydinjätteen loppusijoittamisesta on tutkijoiden mukaan herättänyt vähiten intohimoja. Syynä pidetään sitä, että kiivaimmat keskustelut ydinvoimasta käytiin jo Olkiluodon voimalan perustamisen aikoihin 1970-luvulla.

Sen sijaan Loviisassa, Kuhmossa ja Äänekoskella muodostui aktiivisia kansalaisliikkeitä, jotka suhtautuivat ydinjätteeseen epäillen ja pyrkivät vaikuttamaan oman kunnan päättäjiin. Toisaalta lain vaatimissa yva- eli ympäristövaikutusten arviointitilaisuuksissa ei millään näistä paikkakunnista käynyt kovin paljon väkeä.

- Eurajoella ydinjätteen sijoitusta vastustavien osuus kuntalaisista oli kyllä suunnilleen yhtä suuri kuin Loviisassa, mutta he eivät tuoneet näkemyksiään yhtä voimakkaasti esiin, kertoo yva-menettelyä tutkinut Matti Kojo Tampereen yliopistosta.

- Näyttää siltä, että Teollisuuden Voima on toiminut Eurajoella jouhevammin kuin IVO eli nykyinen Fortum Loviisassa. Voimayhtiö on Eurajoella rakentanut paremmat yhteydet kunnan päättäjiin, arvioi Pekka Hokkanen.

Vaikutukset epävarmoja

Suomalaisten mielikuvissa Eurajoki on tutkimusten perusteella varsin tuntematon paikka. Vain viitisentoista prosenttia suomalaisista yhdistää ydinvoiman Eurajokeen - ilmeisesti siksi, että paikkakunnan voimalaa ei ole nimetty kunnan vaan Olkiluodon mukaan.

Sen sijaan Loviisan ja ydinvoiman yhdistää lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista.

Posiva on korostanut sitä, että ydinjätteen loppusijoituspaikan rakentaminen tuo työpaikkoja. Sen sijaan pidemmän aikavälin vaikutuksista selvyyttä on huomattavasti vähemmän.

- Eurajoella ihmiset ovat kiinnostuneempia kuin muualla esimerkiksi siitä, mitä ydinjätteen loppusijoitus vaikuttaisi kunnan elinkeinoelämään ja matkailuun. Kaikissa neljässä kunnassa tärkeimpinä kysymyksinä pidetään vaikutusta ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen sekä luontoon, kertoo erikoistutkija Irmeli Harmaajärvi VTT:sta.

- Kuvaavaa on se, että vastaajat kokivat saaneensa tarpeeksi tai liikaakin tietoa ydinvoimayhtiöiltä ja kansalaisliikkeiltä. Sen sijaan Säteilyturvakeskukselta toivottiin enemmän tietoa, sanoo Harmaajärvi.

STT-MH
1.10.1999

Kotimaa -sivulle