Aho: Tshetshenian kriisiin reagoitiin liian hitaasti
Keskustan presidenttiehdokas Esko Aho arvioi, että EU:n voimattomuus Venäjän Tshetshenia-operaation edessä johtuu paljolti lännen hitaasta liikkeellelähdöstä.Alkuvaiheessa kriisi pääsi etenemään pitkälle, ennen kuin siihen reagoitiin. Kun asiaan nyt puututaan, ei mikään menetelmä näytä vaikuttavan riittävästi.
Aho toivoo STT:n haastattelussa, että EU voisi vaikuttaa Venäjään poliittisella voimalla neuvotteluprosessin aikaansaamiseksi ja siviilien kärsimysten lopettamiseksi.
Hän ei arvostelustaan huolimatta halua etsiä syntipukkeja EU:n toimettomuudelle puheenjohtajamaan Suomen ulkopoliittisesta johdosta.
Perimmäisenä tavoitteena Suomen ja Venäjän suhteissa Aho pitää Venäjän talouden ja yhteiskunnallisten olojen kohentamista. Sen pitää olla päämäärä valtioiden välisessä ja lähialueita koskevassa yhteistyössä sekä EU:n ohjelmissa.
Kylmän sodan päättyminen muutti Ahon mielestä turvallisuusuhkien luonnetta. Nyt ne liittyvät kansainvälisen rikollisuuden leviämiseen, ympäristöriskeihin ja Euroopan sisältä löytyviin elintasokuiluihin. Nopeaa ja tehokasta yhteistoimintaa tarvitaan mm. Itämeren pelastamisessa.
Liittoutumattomuuteen ei tarvita muutoksia
Suhteessa NATO-jäsenyyteen Aho kuuluu niihin poliitikkoihin, jotka pitävät Suomen liittoutumattomuutta oikeana järjestelynä. Hän ei näe sen paremmin ulkoisia kuin sisäisiäkään paineita nykyisen tilanteen muuttamiseen.
NATO-jäsenyyttä kannattava Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Tomas Ries piti tuoreessa tutkimuksessaan Suomen nykyistä politiikkaa hyvänä vain niin kauan kuin kansainvälinen tilanne säilyy rauhallisena.
- Eikö meidän ole silloin viisasta edistää kaikin tavoin olosuhteiden säilymistä sellaisena kuin ne nyt ovat, Aho kysyy. Hänen mukaansa Pohjolan vakauden yksi elementti on ollut nimenomaan Suomen liittoutumaton asema.
Suomi voi Ahon mielestä osallistua EU:n kriisinhallintakyvyn luomiseen, kunhan tietyt reunaehdot toteutuvat. Suomalaisten tehtävien tulee olla sopusoinnussa politiikkamme kanssa.
- Kriisinhallinnassa riittää tehtäviä myös niille maille, jotka eivät ole sotilasliiton jäseniä. Joskus on tehtäviä, jotka sopivat vain sellaisille maille, Aho huomauttaa.
Presidentillä on yhteistyövelvoite
Keskustan presidenttiehdokas näkee, että presidentin tehtävänä on toimia yhteistyössä kulloinkin istuvan hallituksen kanssa, oli sen väri tai koostumus mikä tahansa. Sisäpolitiikassa presidentti on rajallinen vallankäyttäjä, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa säilyy uudellakin presidentillä laaja toimintamahdollisuus.
Ahon mielestä pienessä maassa ei voida lähteä siitä, että ylimpien valtioelinten välille syntyisi ristiriitoja. Hän ei muista historiasta yhtään tilannetta, jossa asioiden hoito olisi kaatunut siihen, etteivät presidentti ja hallitus olisi pystyneet yhteistoimintaan.
Aho ei myöskään pidä "lakikirja kädessä kulkemisesta" ja jatkuvasta päätösvallan jaon pohtimisesta. Toiminnan pitää olla perustuslain mukaista, mutta asioita hoidetaan arkisessa toiminnassa syntyneiden käytäntöjen pohjalta.
Jos 45-vuotias Aho valittaisiin presidentiksi, hän haluaisi päästä myös toiselle kaudelle. Hän vakuuttaa, ettei harmistuisi kahden edeltäjänsä julkisista esiintymisistä ja siltä suunnalta mahdollisesti tulevista neuvoista.
- Tiukan paikan tullen ei yleensä ole liikaa henkilöitä, joilla on painavia mielipiteitä ja rohkeutta tuoda ne esille, Aho huomauttaa.
EU-ratkaisu oli Ahon uran totisin paikka
Esko Aho pitää Suomen EU-jäsenyyttä vaativimpana ratkaisuna, jota hän on ollut tekemässä poliittisella urallaan.
Tapahtumat huipentuivat vuoden 1994 Jyväskylän puoluekokoukseen, jossa keskusta hyväksyi silloisen pääministeri Ahon ajaman EU-myönteisen linjan.
- Silloin tiesi, että nyt tehdään kansakunnan kohtalon kannalta hyvin kauaskantoista päätöstä. Siinä joutui ottamaan hyvin paljon henkilökohtaista vastuuta.
Ahon mukaan hänen elämässään on oikeastaan ollut vain merkittäviä kokemuksia. Valinnan varaa on runsaasti myös vaikeissa tilanteissa.
Ikimuistoinen yksittäinen tapahtuma oli hänen mukaansa Neuvostoliiton hajoaminen elokuussa 1991. Henkiseltä kannalta dramaattisimmaksi muistoksi Aho nimeää Estonian onnettomuuden.
STT-IA
10.12.1999
