Väitös:
Ylipainoisella naisella ja miehellä on erilaiset syyt laihtua
Lihavuuteen ja painonhallintaan liittyvät ongelmat ovat erilaisilla naisilla ja miehillä. Miestä kannustavat laihduttamiseen terveysongelmat, naista ulkonäkö ja sosiaaliset seikat.Pysyvä laihtuminen on harvinaista ja painonlasku säilyy vain niillä laihduttajilla, joiden elämässä tapahtuu positiivisia muutoksia laihtumisen ansiosta. Onnistuakseen laihtuminen vaatii elintapojen muutoksen loppuelämäksi: syömistä pitää rajoittaa ja lisätä liikuntaa.
- Pitkäaikainen laihtuminen oli kuitenkin harvinaista, sillä vain noin viisi prosenttia tutkituista ylipainoisista naisista ja seitsemän prosenttia miehistä pystyi ylläpitämään viiden prosentin painonlaskun, arvioi ravitsemusterapeutti ja sosiologi Sirpa Sarlio-Lähteenkorva väitöskirjassaan, joka tarkastettiin viime lauantaina Helsingin yliopistossa.
Miehet ja terveys, naiset ja ulkonäkö
Laihdutuksessa onnistuneilla miehillä oli urakkaan ryhtyessään enemmän terveysongelmia, mm. sokeritautia ja erityiskorvattavia lääkkeitä, kuin niillä miehillä, joiden vastaava yritys repsahti kesken kaiken. Terveysongelmista löytyi ilmeisesti tarvittava motivaatio painonhallintaan.
Niillä miehillä, jotka aluksi laihtuivat mutta joiden paino sitten nousi, oli paljon stressiä jo lähtövaiheessa ja laihtumisen jälkeen. Lisäksi heillä oli viitteitä alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden käytöstä.
Naisilla lihavuuteen liittyy miehiä useammin taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Naisille ylipainosta on selkeästi sellaista sosiaalista haittaa, mitä miehillä ei ole. Lihavia naisia saatetaan esimerkiksi syrjiä työelämässä.
Sarlio-Lähteenkorva korostaa, ettei tämä merkitse sitä, että lihavalla naisella menisi automaattisesti huonosti. Osalla lihavista naisista on vain suurempi riski kuin muilla naisilla saada lihavuudestaan ongelmia.
Terveydenhuollossa olisi Sarlio-Lähteenkorvan mielestä syytä kuunnella nykyistä enemmän lihavia ennen kuin aletaan patistaa heitä laihdutuskuurille: laihduttaminen ei onnistu, jos lihava on tyytyväinen oloonsa.
Tyytyväisyys elämään parani
Naisilla pitkäaikainen laihtuminen oli yhteydessä riskikäyttäytymiseen ja psykososiaalisiin tekijöihin.
Painonhallinnassaan onnistuivat sellaiset yksinäiset ja elämäänsä tyytymättömät naiset, joiden riskikäyttäytyminen väheni, yksinäisyyden kokeminen pieneni ja tyytyväisyys elämään parani laihtumisen myötä. Heillä oli kuitenkin vähintään yhtä paljon psykosomaattisia oireita kuin lihavilla.
Naisilla lihavuus oli yhteydessä omiin ja perheen pieniin tuloihin, pitkäaikaistyöttömyyteen ja läheisten ystävien puutteeseen kodin ulkopuolella.
Laihuutta ja hoikkuutta ihannoidaan nykyään niin paljon, että lihavuuteen liitetään kaikennäköistä negatiivista. Ilmeisesti tämä vaikuttaa alitajuisesti lihaviin naisiin.
Sarlio-Lähteenkorva käytti tutkimusten aineistona Tilastokeskuksen elinolotutkimusta. Painonpudotuksen seurantatutkimuksessa oli mukana tuhat ylipainoista työikäistä suomalaista vuosina 1975-1990. He olivat selvästi ylipainoisia: painoindeksi oli vähintään 27 ja keskimäärin noin 30.
Vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa oli prof. Mildred Blaxter ja kustoksena prof. Eero Lahelma.
STT-VT
10.12.1999
