Muut lehdet perjantaina 26.11.1999

Pohjalainen pohtii pankivaltuusmiesten palkkion korottamista

Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut valtionyhtiöiden hallinnossa olevien kansanedustajien palkkioista uudet ohjeet. Niiden mukaan kansanedustajille maksetaan menetetystä vapaa-ajasta entistä enemmän, vaikka viime aikoina on selvästi käynyt ilmi, että kansanedustajien rooli on jäänyt yhtiöissä vähäiseksi.

Eduskunnan puhemiesneuvostoon on ehtinyt Suomen Pankin pankkivaltuuston palkkiojärjestelmä. Sen mukaan puheenjohtajalle maksettaisiin vuodessa 80 000 markkaa eli korvaus nousisi lähes nelinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Lisää saa tavallinen pankkivaltuutettukin, mutta joutuisi sentään tyytymään puoleen siitä, mitä puheenjohtajalle maksetaan.

Kansalaiset voivat oikeutetusti kysyä, miksi pankkivaltuutettujen etuja pitäisi parantaa nyt, kun keskuspankki on menettänyt valtaansa Euroopan Keskuspankille, joka hoitaa suvereenisti rahapolitiikan.

Korotuksia sanotaan suunniteltavan myös Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen palkkioihin. Hanke on vähintäinkin huonosti ajoitettu, sillä Kelan ympärillä käyty keskustelu osoitti, että valtuutettujen mahdollisuus vaikuttaa laitoksen toimintaan on olematon.

Korvaukset lienee tarkoitus ottaa harkittavaksi kautta linjan kaikissa valvottavissa yksiköissä. Siitä huolimatta, että kansanedustajat eivät olisi asiassa varsinaisesti aloitteentekijöitä, heidän on syytä puhaltaa pilliin ja ottaa aikalisä.

Kansanedustuslaitoksen arvovalta ei kestä jatkuvaa keskustelua erilaisista kulukorvauksista ja palkanlisistä, ei varsinkaan aikana, jolloin kansalaisten odotetaan yleisen edun nimissä tyytyvän maltilliseen palkkalinjaan.

Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa Hemilän ja Häkämiehen korvaamattomuudesta

Vanhan sanonnan mukaan hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia miehiä. Elämässä ja politiikassa on kuitenkin tilanteita, joissa joku henkilö näyttää juuri sillä hetkellä korvaamattomalta joko omasta tai muiden mielestä.

Suomessa muistetaan, miten korvaamaton Urho Kekkonen oli. Selvistä sairastumisen oireista kärsivää vanhaa miestä ei päästetty lepoon, vaan pidettiin presidenttinä surulliseen loppuun asti. Puhuttiin maan edusta eikä siitä, että sen varjolla myös UKK:n ympärillä vaikuttanut piiri säilytti asemansa.

Venäjällä on ollut vuosia menossa vastaava peli. Presidentti Boris Jeltsin istuu Kremlissä, vaikka huonokuntoisen miehen paikka olisi jossakin muualla.

Suomen hallituksessa on kaksi ministeriä, jotka näyttävät hieman vaikeasti korvattavilta: sitoutumaton maatalousministeri Kalevi Hemilä ja kokoomuslainen sisäministeri Kari Häkämies. Kummankin pitäisi lähteä hallituksesta ensi vuoden puolella, mutta varmaa se ei ole.

Hemilä nimitettiin ministeriönsä kansliapäälliköksi viime heinäkuun alusta alkaen. Normaalisti nimitys merkitsee ministerin eroa. Hemilä jäi paikalleen. Katsottiin, että hänen asiantuntemustaan tarvitaan Suomen EU-puheenjohtajakauden ajan. Nyt tuo kausi alkaa lähetä loppuaan, mutta pohdintaa Hemilän seuraajasta ei käydä ainakaan julkisesti.

Juridisia esteitä sille, että Hemilä pysyisi ministerinä koko hallituksen toimikauden, ei ole. Moraalisesti on sen sijaan arveluttavaa pitää hallussaan vuosikausia niin sanottua pakastevirkaa.

Hemilä on pätevä, mutta ei korvaamaton. Hänen asiantuntemuksensa on hyödynnettävissä myös hänen istuessaan kansliapäällikkönä.

Häkämies nousi hallitukseen yllätysnimenä. Myös hänen asiantuntemuksestaan laskettiin olevan hyötyä EU-puheenjohtajakauden aikana. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on virinnyt keskustelu Häkämiehen seuraajasta.

Puolueen puheenjohtajan Sauli Niinistön mielestä asia ei kuitenkaan ole ajankohtainen. Siihen pitäisi palata vasta maaliskuussa, johon asti Häkämiehen komennuksen on sovittu kestävän.

Niinistön näkemys on perusteltavissa. Silti sen voi tulkita myös niin, että hän haluaa Häkämiehen jatkavan. Häkämies on jo saanut tukea poliisijärjestöiltä, Kuopiosta on kuulunut arvioita, joiden mukaan oman miehen pysyminen hallituksessa olisi hyvä asia. Omiakin jatkohaluja lienee.

Yleinen poliittinen tilanne voi lopulta ratkaista Hemilän ja Häkämiehen kohtalon. Jos työmarkkinakierros muuttuu kaaokseksi ja presidenttipeli repiväksi, hallituksella ei ole aikaa eikä halua ryhtyä muokkaamaan omia rivejään. Nykyisen kokoonpanon säilyttäminen on silloin helpompaa ja turvallisempaa.

Ilkka puolustaa Häkämiehen jatkoaikeita

Poliisijärjestöjen liiton hallitus suosittaa sisäministeri Kari Häkämiehelle jatkoaikaa pestissään. Häkämies on virkavapaana Kuopion kaupunginjohtajan virasta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen tulisi palata Kuopioon EU-puheenjohtajuuden ja sen vaatimien erityisten turvallisuusjärjestelyjen tarpeiden mentyä ohi. Liiton puheenjohtaja Matti Krats (kok.) perusteli poikkeuksellista ehdotusta Häkämiehen kyvykkyydellä sekä sillä, että poliisihallinnossa on menossa tärkeä uudistusvaihe, josta päävastuuta kantamaan Häkämies olisi pätevin.

On hyvin harvinaista, että ammattijärjestön johto ottaa kantaa hallinnonalansa ministerin henkilöön. Ei ihme, että kokoomuksen eduskuntaryhmässä on poliisien aktiivisuutta ihmetelty ja paheksuttukin.

Häkämiehen tulo hallitukseen ohi "vuorossa" olleiden ministeriksi halukkaiden herätti närää jo keväällä. Hänet tiedettiin puheenjohtaja Niinistön läheiseksi kaveriksi. Niinistön kovia johtajanotteita on valiteltu ryhmässä useinkin. Tässä nähtiin harvinaisen selvä todiste.

Kitkerästi suhtaudutaan Häkämiehen jatkoaikeisiin myös demaripiireissä. Sieltä on vihjattu Häkämiehen viihtyvän ministerinä, koska valmistautuu siirtymään ministeriönsä kansliapäälliköksi lähiaikoina eläkkeelle siirtyvän Juhani Perttusen jälkeen.

Monet seikat puhuvat kuitenkin sekä poliisijärjestöjen kannanoton oikeutuksen että Häkämiehen jatkoajan puolesta, olipa miehen mielessä millainen virkaura tahansa.

Häkämies on selväsanainen poliitikko, joka on tohtinut puhua oikeilla nimillä sellaisistakin asioista, joista on totuttu vaikenemaan tai käyttämään sievisteleviä kiertoilmauksia. Hän on rohjennut jopa vaatia ilmiselvästi perusteitta turvapaikkaa hakevien pikakäännytystä, millä säästettäisiin paljon viranomaisten vaivoja ja yhteistä rahaa.

Vaikka hallitus ei ole saanut aikaan korjausta, on tärkeää, että joku ministereistä pitää asiaa esillä. Suomi on pakolaisasioissa juuri sellainen sinisilmäiseksi tiedetty, hyväksikäytettävä hölmö, jollaiseksi presidentti Koivisto osaamme maailman silmissä epäili.

Häkämies on henkilökohtaisesti johtanut ministeriönsä selvitystä poliisitoimen toimintaedellytysten turvaamisesta. Hänellä on myös näyttöä siitä, että tiukankin budjetin oloissa hän on saanut hallinnonalalleen poliisitoimeen lisäresursseja. Se selittyy tietysti läheisellä suhteella valtiovarainministeriöön, mutta lopputuloshan ratkaisee.

Niin poliiseilla kuin muillakin turvallisuudesta ja järjestyksestä huolta kantavilla on syytä toivoa, että ministeri Häkämies saisi vakuuttavaa työtään jatkaa.

Kuopion kaupungillakaan ei liene välttämätöntä kiirettä kaupunginjohtajaansa palauttaa Kallaveden äärelle. Jokaisella kaupungilla on tärkeitä hankkeita, joiden ajaminen käy paljon helpommin valtioneuvoston sisällä kuin ministerien puheille pyrkivissä lähetystöissä.

Savon Sanomat vaatii polttonesteiden verotuksen alentamista

Alkuvuodesta käynnistynyt raakaöljyn kallistuminen on jatkunut keskeytymättömänä eikä nousulle näy loppua. Viime päivien uutiset ennakoivat päin vastoin kysynnän ja tarjonnan epätasapainon kasvua.

Edessä oleva talvikausi, USA:n varastojen ehtyminen sekä Irakin uhkailu viennin katkaisemisella ovat kaikki huolestuttavia signaaleja. Ote on siirtynyt öljymarkkinoilla kuluttajilta tuottajille - ainakin toistaiseksi.

Raakaöljy ei ole historiallisessa katsannossa huippuhinnoissa. Kaksi vuosikymmentä sitten öljyn reaalihinta oli selvästi korkeammalla. Huolestuttavaksi viimeisen puolen vuoden kehityksen tekee sen nopeus. Raakaöljyn hinta on noussut vuoden alusta yli 2,5-kertaiseksi. Osatekijä kehityksen dramaattisuuteen toki on poikkeuksellinen alhainen lähtötaso, noin 10 dollaria barrelilta.

Vaikka raakaöljyn raju hintaralli näyttäytyykin kuluttajahinnoissa suhteellisesti varsin suodatettuna - esimerkiksi bensiinin hinta on noussut Suomessa samaan aikaan "vain" runsaat 25 prosenttia - öljytuotteiden kallistuminen alkaa hirvittää teollisuusmaiden talousasiantuntijoita ja poliittisia päättäjiä.

Öljytuotteiden kallistumisessa itää inflaation siemen. Tämä koskee erityisesti korkean verotuksen maita, kuten Suomea. Suomi ja koko EU-alue on nyt halvan öljyn virittämässä loukussa.

Raakaöljyn pitkä polkumyyntijakso houkutteli eurooppalaiset kiristämään polttoaineiden verotusta erittäin korkealle tasolle, esimerkiksi Suomessa peräti 75 prosenttiin. Loukku laukeaa nyt raakaöljyn hinnannousun laukaisemana. Bensiinin hinta on kimmonnut tänä vuonna kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle paitsi markkamääräisesti, myös reaalisesti.

Loppuvuodeksi ennakoitujen hintapaineiden purkautuminen uhkaa nostaa bensiinin ja dieselöljyn vähittäishintaa vielä useilla kymmenillä penneillä. Bensiinin hinta voi päätyä lähelle seitsemää markkaa ja dieselöljykin viiden markan tuntumaan. Se merkitsisi noin kolmanneksen hinnannousua vuoden aikana.

Tällainen korotus ylittäisi kuluttajien sietokyvyn ja heijastuisi hintapaineena monille aloille. Seurauksena olisi tuntuvia inflaatiopaineita. Myös ostovoima heikkenisi ja varjo lankeaisi suotuisten kasvunäkymien ylle.

Hallituksen olisikin nyt valmistauduttava pehmentämään öljytuotteiden hinnannousun aiheuttamaa kustannuspainetta. Asumiskustannukset polttoöljyn kallistuminen heijastuu joka tapauksessa. Liikenteen kustannuksiin hallitus voi vaikuttaa kompensoimalla hintapainetta veronalennuksilla. Sietorajoina polttonesteiden hinnoittelussa voisi pitää dieselöljyn neljän markan ja bensiinin kuuden markan litrahintaa.

Valtio kerää polttonesteiden verotuksella vuodessa noin 15 miljardia markkaa. Esimerkiksi bensalitrassa verojen osuus on jo yli neljä markkaa. Veroa voisikin käyttää joustavasti puskurina tasaamaan raaka-aineen hintavaihtelut. Jos raakaöljyn hinta putoaa takaisin lähtötasolle, muutos voitaisiin pehmentää verolla päinvastaiseen suuntaan.

Koonnut: TK
26.11.1999

Muut lehdet -sivulle