Muut lehdet tiistaina 30.11.1999

Kansan Uutiset pitää talvisotaa oikeutettuna puolustussotana

Talvisota syttyi tasan kuusikymmentä vuotta sitten. Moskovan arkistojen avautuminen on viime vuosina täsmentänyt käsitystämme sodan taustasta. Enää ei ole juuri epäselvyyttä siitä, että Suomi taisteli Talvisodassa itsenäisyydestään ja olemassaolostaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Jos mitään sotaa voi pitää oikeutettuna puolustussotana, niin Talvisotaa ainakin.

Suomi oli luovutettu Neuvostoliiton etupiiriin Neuvostoliiton ja natsi-Saksan solmiman Ribbentrop sopimuksen lisäpöytäkirjassa. Neuvostoarkistoista on löytynyt viime vuosina yksityiskohtaisia, hyvissä ajoin ennen Talvisotaa laadittuja suunnitelmia koko Suomen valloittamisesta ja miehittämisestä.

Niiden perusteella vaikuttaa melko turhanaikaiselta se keskustelu, jota Suomessa käytiin monta vuosikymmentä siitä, olisiko sota ollut vältettävissä, jos Suomi olisi taipunut Neuvostoliiton aluevaatimuksiin.

Dokumentit antavat aiheen uskoa, että Stalin lopullinen tavoite oli Suomen alistaminen, ja alueluovutukset olisivat olleet vain ensimmäinen askel sillä tiellä. Juuri sen kaavan mukaanhan Baltian maat joutuivat luopumaan itsenäisyydestään.

Neuvostoliiton politiikka hallitsi tuolloin aiheellinen pelko, että Saksa hyökkää ennen pitkää sen kimppuun yhteistyösopimuksesta huolimatta. Stalin oletti, että Suomi liittyisi Saksan hyökkäykseen Neuvostoliitoa vastaan tai että ainakin saksalaiset käyttäisivät Suomen aluetta hyökkäyksensä lähtöasemana. (Tämä pelkohan toteutui sitten Jatkosodassa.) Stalin torjui tätä uhkaa "ennaltaehkäisevällä" hyökkäyksellä.

Neuvostoliiton sodanjohto aliarvioi pahasti suomalaisten puolustuskykyä ja -tahtoa. Diktaattori Stalin oli saanut tiedustelijoiltaan vain sellaisia raportteja kuin nämä olivat olettaneet hänen haluavan. Niissä uskoteltiin mm., että suomalaissotilaat nousevat kapinaan päällystöään vastaan heti, kun Neuvostoliiton hyökkäys on alkanut ja että suomalaiset yleensäkin toivottaisivat neuvostosotilaat vapauttajina tervetulleiksi.

Näiden harhaluulojen vuoksi Stalin teki pahan virheen myös muodostaessaan ns. Terijoen hallituksen. Se kertoi kaikille, että kyse oli yrityksestä riistää Suomelta itsenäisyys.

Kävi täsmälleen päinvastoin kuin neuvostojohto oli odottanut. Sota yhdisti kansan, joka oli vain kaksikymmentä vuotta aikaisemmin käynyt katkeran sisällissodan. Neuvostoliittoa pidettiin niin yleisesti hyökkääjänä ja Suomen asia niin oikeana, että maata puolustamaan lähtivät likimain kaikki nekin, jotka kuuluivat sisällissodan hävinneeseen osapuoleen ja sen aatteellisiin perillisiin. Rintamilla taisteli ylivoimaisesti suurin osa niistäkin miehistä, jotka liittyivät heti sodan jälkeen laillistettuun kommunistiseen puolueeseen.

Talvisota oli pieni sivunäyttämö toisen maailmansodan suuressa draamassa. Silti sillä on yhä maailmanhistoriallistakin merkitystä. Talvisota on kirkkaimpia esimerkkejä siitä, että pienikin kansa kykenee puolustautumaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Asian oikeutus voi ratkaista enemmän kuin sotilaiden ja materiaalin määrä.

Savon Sanomien mukaan talvisodan ajankohta pelasti Suomen

Tänään tulee kuluneeksi 60 vuotta talvisodan syttymisestä. Asiaa on käsitelty näinä päivänä laajasti ja ansiokkaasti tiedotusvälineissä, mm. viikonvaihteen Savon Sanomissa.

Suomen talvisota nousi aikanaan käsitteeksi länsimaissa. Talvisodan ihme herätti ihastusta, joka kantaa maailmalla Suomea ja suomalaisuutta yhä; suomalaiset saivat sankarikansan sädekehän epätoivoisesta kamppailustaan laajentumishaluista suurvaltaa vastaan.

Talvisodan tapahtumien kertaaminen on paikallaan etenkin nuorelle polvella. Onhan sodan päiviin jo kahden sukupolven aikajakso. Tämän päivän nuorten kosketuspinta isänmaan kohtalokkaisiin hetkiin on ohentunut ja kaipaa siten tapahtumien tuoreuttamista.

Toinen peruste talvisodan tapahtumien kertaamiseen on ajallisen etäisyyden tuoma lisä tapahtumien objektiiviseen arviointiin. Hyvä esimerkki tämänkaltaisesta viileästä analyysistä kuuden vuosikymmenen takaisiin tapahtumiin on akateemikko Eino Jutikkalan tilitys sodan syistä ja lopputuloksesta. (Sunnuntaisuomalainen 28.11.) Akateemikko Jutikkalan mukaan talvisodan ajankohta saattoi sittenkin olla edullinen suomalaisille.

Stalin pelkäsi yhteenottoa länsivaltojen kanssa ja tyytyi maaliskuussa 1940 minimitavoitteisiin. Suomen puolustuskyky oli tuolloin katkeamispisteessä. Sodan jatkuminen muutamilla viikoilla tai kuukausilla olisi ollut Suomen kannalta tuhoisa.

Toinen tähän saakka varsin vähälle huomiolle jäänyt näkökohta talvisodan jälkiarvioinnissa on myöntyväisyyslinja mahdollisine seurauksineen. Monien mielestä talvisota olisi voitu välttää alueluovutuksilla.

Jutikkala näkee tämän vaihtoehdon lopputulokseltaan talvisotaa huonompana: Stalin olisi pyrkinyt Suomen valloittamiseen seuraavana kesänä. Tuolloin Suomen mahdollisuudet puolustautumiseen olisivat olleet huomattavasti heikommat kuin talvisodassa. Suomi ei olisi saanut tuekseen länsivaltoja. Toisaalta neuvostoarmeija olisi voinut hyödyntää materiaalista ylivoimaansa aivan toisella tavalla kuin edellisen talven huippupakkasissa, jolloin kenraali talvi toimi Suomen puolesta.

Arvuuttelu talvisodan vaihtoehdoista voi tuntua tämän päivän nuoresta polvesta turhanpäiväiseltä jälkiviisastelulta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Välimatka auttaa katsomaan asioita objektiivisemmin. Pitää myös muistaa, ettei kysymys ollut pelkästään sodan lopputuloksesta, vaan yksiselitteisesti itsenäisen Suomen kohtalosta. Suomen miehitys olisi merkinnyt itsenäisyyden menettämistä yli viideksi vuosikymmeneksi. Esimerkkejä tästä ei tarvitse hakea kaukaa.

Karjalaisen mukaan Aho ottaa aiheesta etäisyyttä puolueeseensa

Keskustan presidenttiehdokas Esko Aho otti viikonvaihteessa etäisyyttä omaan puolueeseensa. Aho käy nyt presidentinvaalikampanjaa, johon ei nyt sovi keskustan eduskuntavaalikampanjan aikainen työreformi eikä keskustalainen oppositiopolitiikka. Aho ja hänen kampanjatoimistonsa rakentavat nyt keskustan ehdokkaasta koko kansan presidenttiä, jonka yksi tärkeimmistä tehtävistä on luoda kansakuntaa yhdistäviä tavoitteita.

Mutta tekikö Aho linjauksensa liian aikaisin? Eduskuntavaaleista kun on vasta runsas puoli vuotta ja jo nyt muun muassa työreformi on Aholle niin epäpyhä, että hän ei enää koe sitä kansakuntaa yhdistäväksi tekijäksi. Voidaan aiheellisesti kysyä, onko Aho kovinkaan uskottava presidenttiehdokas.

Mutta Esko Ahon vaalikampanjointi näyttää olevan varsin hyvässä vedossa. Hänen gallupsuosionsa kasvu ja myös viime päivien tv-esiintymiset - vaikkakin irtiotto keskustasta voikin olla vaikutuksiltaan kaksiteräinen miekka -, panevat jo ounastelemaan, että presidentinvaalin toisen kierroksen toinen varma ehdokas on Esko Aho.

Ahon presidenttiys taas riippuu paljolti siitä, kuka nousee hänen vastaehdokkaakseen. Tällä hetkellä kokoomuksen Riitta Uosukaisen gallupkannatus lupaa, että lopullinen presidenttitaisto käydään Ahon ja Uosukaisen välillä eikä Aho siinä taistossa kovin vahvoilla ole.

Mutta Uosukaisen uhkana on se, että gallupkuningattarella on haastajansa ja tilanteet voivat vaihtua nopeastikin. Edellinen gallupkuningatar Elisabeth Rehn on sen jo saanut karvaasti kokea.

Jotkut vannovatkin jo tosissaan, että toisella kierroksella ovat vastakkain Aho ja SDP:n Tarja Halonen. Tällaista tulosta valmistelee myös Ahon kampanjatoimisto, Halosta vastaan kun Ahon uskotaan olevan varsin vahvoilla. Ja juuri tästä syystä Ahon harteilta riisutaan jo tässä vaiheessa viimeisetkin oppositiojohtajan viitan rippeet.

Koonnut: TK
30.11.1999

Muut lehdet -sivulle