Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Muut lehdet keskiviikkona 8.12.1999



Katsaus lehtien pääkirjoituksiin keskiviikkona 8.12.1999


Kansan Uutiset uskoo, että presidentinvaalien finaaliin nousevat Aho ja Halonen

Kaksi tuoretta mielipidetiedustelua antavat perusteita ennustaa, että presidentinvaalien toiselle kierrokselle nousevat lopulta Esko Aho (kesk.) ja Tarja Halonen (sd.).

Yleisradion Taloustutkimuksella teettämässä gallupissa Riitta Uosukainen (kok.) oli yhä selvästi suosituin ehdokas. Häntä kannatti 31 prosenttia haastatelluista. Esko Aho oli noussut toiseksi (26) ja Tarja Halonen kolmanneksi (22 ). Elisabeth Rehn (r.) oli joutunut todelliseen syöksykierteeseen. Hänen kannatuksensa oli laskenut kuukaudessa peräti 13 prosenttiyksikköä ja oli nyt vain 16 prosenttia. Nato-kiemuroihinsa seonneella Rehnillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia toiselle kierrokselle.

Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämän mielipidetutkimuksen siirtymät olivat vielä merkittävämpiä. HS:n tutkimus kertoo tuoreempana paremmin tämänhetkisen tilanteen. Aho on noussut jo ohi Uosukaisen suosituimmaksi ehdokkaaksi (27 prosenttia). Uosukaisen kannatus on selvässä laskussa (26), ja Halosen kannatus taas rakettimaisessa nousussa (24). Rehn on myös tämän tutkimuksen mukaan pudonnut selvästi kärkikolmikon taakse (18).

Aho on aloittanut muita ehdokkaita aikaisemmin vaalikampanjansa. Hän on jo ehtinyt kiertää lähes kaikissa maan kolkissa. Kristillinen liitto ei asettanut omaa ehdokasta, ja suurin osa sen kannattajista asettunee Ahon taakse. Aho on asiat hallitsevana ja asiallisena poliitikkona menestynyt hyvin ensimmäisissä ehdokkaiden yhteisissä vaalitenteissä. Ahon kannatusta nostaa muutaman prosenttiyksikön myös se, että hän on ainoa varteenotettava miespuolinen ehdokas.

Halonen sai kaksi ja puoli viikkoa sitten tuekseen SAK:n molemmat vasemmistoryhmät. Tällä näyttää olevan suurempi ja nopeampi vaikutus kuin arvattiinkaan. Halonen on joutunut yhä keskittymään tehtäviinsä EU:n puheenjohtajamaan ulkoministerinä. Onkin ilmeistä, että hänen kannatuksensa nousee vielä muutaman prosenttiyksikön, kun hän pääsee vihdoin vaalikentille. Onhan 24 prosenttia vasta suunnilleen SDP:n puoluekannatus, ja Halosen tukena on myös Vasemmistoliiton väki.

Halonen ohittanee lähiviikkoina Uosukaisen. Kokemukset osoittavat, että alamäkeen lähtenyt kannatus ei ole hevin käännettävissä nousuksi. Kannatushuipun oikea ajoitus ratkaisee. Uosukainen on huipullaan käynyt ja on nyt kohtalokkaassa liu'ussa. Alamäki vain jyrkkenee, kunhan kansalaiset ovat seuranneet vielä pari televisioväittelyä.

Uosukaisen tyhjiin ja mahtipontisiin sanaryöppyihin kätketty asiantuntemattomuus ja epäpätevyys näyttävät huikeilta Halosen ja Ahon asiantuntemuksen ja pätevyyden rinnalla.

Jos tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto toteutuu, näemme toisella kierrokselle tiukan kamppailun Halosen ja Ahon välillä. Ahon matemaattisesti mahdollisuudet ovat paremmat, koska selvä enemmistö suomalaisista äänestää porvaripuolueita. Toisaalta Halosen mahdollisuuksia kasvattavat ns. naisäänet ja Ahon voimakkaasti keskustalainen puoluetausta. Siinä suhteessa asetelma olisi ihanteellinen, että presidentin tehtävät tulisivat varmasti hyvin hoidetuiksi, voitti heistä kumpi tahansa.


Etelä-Saimaa pohtii miksi WTO-kokous epäonnistui

Maailmankaupan vapautumiseen tähtäävät WTO-neuvottelut päättyivät Seattlessa Yhdysvalloissa lähes katastrofitunnelmissa. Maailman kauppajärjestön, WTO:n, ministerikokouksen alkua viivästyttivät ankarat mielenosoitukset. Itse kokousta sävyttivät kehitysmaiden ja teollisuusmaiden väliset erimielisyydet sekä EU:n ja Yhdysvaltain väliset kauppakiistat.

135 jäsenmaan kauppaministerit päättivät lopettaa kokouksen sen jälkeen, kun kävi ilmeiseksi, etteivät ne pysty sopimaan erimielisyyksistään ja päättämään uuden kierroksen sisällöstä. Jopa uuden kauppakierroksen avausjulistuksesta ei päästy yksimielisyyteen.

Kokouksen heikko valmistelu, rajut mielenosoitukset ja Yhdysvaltain tiukka asenne johtivat lopulta siihen, että itse neuvottelut ajautuivat karille. Suurimmat erimielisyydet aiheutuivat kuitenkin työvoimasta ja maataloudesta.

Varsinkin kehitysmaat katsovat, että työvoimakysymykset eivät kuulu WTO:n esityslistalle, vaan päävastuu ihmisoikeuksista ja työelämän standardeja kokevissa kysymyksissä on Kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla.

Maatalouskaupan vapauttamisen suuntaviivoista vastakkain olivat EU ja suuret maatalousmaat, jotka vaativat maatalouden vientituen lopettamista.

Neuvotteluja jatketaan Uruguayn kierroksen sopimuksen mukaisesti maataloudesta ja palveluista. Maatalousneuvottelujen pohjana on Uruguayn kierroksen maataloussopimus.

Ministerikokouksen epäonnistuminen nähdään takaiskuna Yhdysvalloille, joka on halunnut esiintyä vapaakaupan apostolina.

Yhdysvallat on vaatinut vahvoja sanktioita työvoimasopimuksen rikkojille. Yhdysvalloissa katsotaan, että kansainvälisen kaupan laajeneminen ja vapautuminen vaikuttavat myönteisesti ihmisoikeuksien ja työelämän perusoikeuksien noudattamiseen.

Vaikka Yhdysvallat vakuuttaa noudattavansa tarkasti solmittuja sopimuksia, ei silläkään ole puhtaita jauhoja pussissa.

USA yrittää suojella omaa teollisuuttaan omintakeisilla standardeilla ja määräyksillä. Tuoreena esimerkkinä on Raision ihmemargariini, jonka markkinoillepääsyä viivyttivät muun muassa Yhdysvaltain terveysviranomaiset.

Turun Sanomat pelkää, että Tshetshenian sodasta tulee pitkä

Samalla, kun Venäjän hyökkäys Tshetsheniaan pitkittyy ja näyttää ajautuvan entistä suurempiin vaikeuksiin, vaaditaan maailmalla yhä tiukemmassa äänilajissa taistelujen pikaista lopettamista. Kehotuksia ja varoituksia Moskovaan on satanut niin Yhdysvalloilta, EU:lta, Etyjiltä kuin islamilaisilta mailtakin. Toistaiseksi kuuroille korville.

Vastustus Venäjän sotatoimia kohtaan kasvoi entisestään, kun Moskova ilmoitti, että Groznyissa yhä olevien siviilien on poistuttava pääkaupungista ensi lauantaihin mennessä tai heidät tuhotaan terroristeina. Kaupungissa on ilmeisesti yhä kymmeniä tuhansia siviilejä, joista osa ei pysty lähtemään pommitusten vuoksi tai ei pääse pois kuljetusten puuttuessa.

Vaikka Tshetshenian sodan yhteydessä on jo moneen kertaan nähty, että Venäjä ei piittaa siviiliuhreista eikä pakolaisten kärsimyksistä, tuntuu Groznyin asukkaille langetettu kuolemantuomio silti käsittämättömältä. Se edustaa lähinnä barbaarista sodankäyntiä, jonka ei luulisi kuuluvan meidän aikaamme.

Jos ja kun Venäjä pitkään emmittyään vihdoin hyökkää Groznyihin, ei myöskään venäläissotilaiden asema ole kadehdittava. Heillä on vastassaan hyvin motivoituneita tshetsheenitaistelijoita, jotka pommitusten jälkeen takuuvarmasti ryömivät ylös bunkkereistaan, valmiina kuolemaan asiansa puolesta.

Venäläiset ovat tarkoituksella pyrkineet välttämään mies miestä vastaan -taisteluja, koska he tietävät, että heidän sotilaansa jäävät heikosti koulutettuina tällöin alakynteen. Erittäin huolestuttavaa venäläisten kannalta on, että he joutuvat miehistöpulan vuoksi luottamaan jopa vain kaksi kuukautta sotilaskoulutusta saaneisiin alokkaisiin.

Sodan alussa syyskuussa Venäjän strategiaan kuului käyttää vain kokeneita joukkoja. Tämä oppi tuli kantapään kautta edellisessä Tshetshenian sodassa. Onkin selvä, että venäläiset haluavat möyhentää Groznyita nyt perusteellisesti ennen kaupungin valtausyritystä.

Mutta mitä Groznyin jälkeen? Tshetshenian sota on muuttumassa yhä enemmän sissisodaksi, jossa venäläisten massiiviset pommitukset ja summittainen tykistötuli eivät ole kovin tehokkaita. Venäläiskenraalien vakuuttelut sodan päättymisestä ennen vuodenvaihdetta ovatkin vaimentuneet viime aikoina.

Tshetsheenit kykenevät käymään vaikeakulkuisessa vuoristossaan sissisotaa vaikka vuosia venäläisten pystyessä pitämään hallinnassaan vain asutuskeskukset ja tiet. Sotilaallinen voitto Tshetsheniassa alkaakin näyttää yhä epätodennäköisemmältä. Sota on Venäjällä kuitenkin vielä niin suosittu, että poliittinen ratkaisu saanee odottaa. Sillä aikaa voidaan vain arvailla, monenko venäläisnuorukaisen on kuoltava ennen kuin paineet sodan lopettamiseksi alkavat kasvaa.


Demarin mukaan Venäjä liukuu yhä kauemmaksi kansainvälisestä yhteistyöstä

Venäjä koventaa otteitaan Tshetshenian sodassaan. Sen sotilasjohto antoi alkuviikosta uhkavaatimuksen, jonka mukaan tshetsheeneillä on aikaa ensi lauantaihin asti poistua maan pääkaupungista Groznyistä. Sen jälkeen kaupunki ja sinne jääneet ihmiset tuhotaan.

Uhkavaatimus ajoitettiin EU:n huippukokouksen alle. Pahimmassa tapauksessa venäläiset asevoimat moukaroivat Groznyitä maan tasalle EU:n korkeimman poliittisen johdon kokoontuessa Helsinkiin. Sen selkeämmin Venäjä ei enää voisi ylenkatsoa huolta, jota muu kansainvälinen yhteisö tuntee Tshetshenian kriisiä kohtaan.

Venäläisten sotatoimet eivät enää aikoihin ole rajoittuneet terroristeiksi väitettyjen tshetsheenien kurittamiseen. Nyt on jo kysymys kostosta, joka kohdistuu valtaosaltaan siviiliväestöön. Groznyissä voi olla asukkaita, jotka eivät pysty sieltä lähtemään, vaikka haluaisivatkin. Heidän surmaamisensa olisi barbarismia.

Venäjän poliittinen johto on antanut tukensa sotatoimille eikä se ole sanoutunut irti sotilasjohdon tuoreimmasta uhkavaatimuksestakaan. Sotilaille on annettu vapaat kädet viedä operaatio päätökseen. Nyt maksetaan korkojen kera takaisin edellisen sodan nöyryytykset Tshetsheniassa.

Sota ei kuitenkaan lopu Groznyin hävittämiseen, vaan venäläiset joutuvat varautumaan tshetsheenien vastaiskuihin. Sotilaallinen ratkaisu jää puolitiehen, ellei sitä tue myös poliittinen ratkaisu. Kun se puuttuu, jännitys alueella säilyy.

Vielä vakavampi jännite syntyy siitä, että Venäjä tämän sodan seurauksena liukuu yhä kauemmaksi sellaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä, josta se hyötyisi sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Koonnut: TK
8.12.1999


Muut lehdet -sivulle