Muut lehdet perjantaina 10.12.1999

Aamulehti kirjoittaa Kiinan tuesta Jeltsinin sotaretkelle

Presidentti Boris Jeltsin tiesi mitä teki, kun lähti melkein sairasvuoteelta matkalle Kiinaan. Palkkioksi hän sai Kiinan lämpimän tuen sotapolitiikalleen Tshetsheniassa.

Kukaan ei yllättynyt. Kiinalla on niin paljon omia separatistiliikkeitä ja ihmisoikeusongelmia, että siltä liikenne helposti ymmärtämystä naapurilleen.

Syitä voi olla muitakin. Kiina tarvitsee tukea Taiwan-politiikalleen ja maan suhteet Yhdysvaltoihin ovat ailahtelevat.

Kiinan ja Venäjän yhteisenä tavoitteena on luoda vastapaino Yhdysvaltain - niin kuin ne sanovat - hegemonialle eli hallitsevalle asemalle maailmassa. Intiaa houkutellaan mukaan tähän moninapaistamisen politiikkaan.

Harva asiantuntija kuitenkaan uskoo, että kiinalais-venäläinen kumppanuus olisi todellinen uhka lännelle tai Yhdysvalloille. Julistuksia voidaan laatia ja rajasopimuksia solmia uuden ystävyyden nimissä, mutta Yhdysvallat on molemmille maille liian tärkeä yhteistyö- ja kauppakumppani ohitettavaksi.

Kiinan kaupasta 40 prosenttia on Yhdysvaltain kanssa. Vain muutama viikko sitten maat tasoittivat yhdessä tietä Kiinan jäsenyydelle maailman kauppajärjestössä WTO:ssa. Seattlen ministerikokouksen epäonnistuminen oli kova isku, mutta järjestö on tulevaisuudessakin välttämätön maailmankaupan sääntelijä ja valvoja.

Kiinalla ja Venäjällä on yhteisiä turvallisuusintressejä ja ne ovat monissa viime aikojen selkkauksissa - mm. Kosovossa - olleet samalla puolella, mutta kumppanuus perustuu lähinnä lyhyen tähtäyksen tavoitteille.

Ihmisoikeuskysymykset ovat molemmille vaikeita, mikä automaattisesti tuo kitkaa länsisuhteisiin. Ihmisoikeudet ovat juuri tänä vuonna nousseet entistä tärkeämpään asemaan kansainvälisessä politiikassa vanhakantaisen suvereeniteettiajattelun kustannuksella.

Ärtynyt Boris Jeltsin muistutti torstaina, että Venäjä on ydinasevaltio. Tämä oli vastaus presidentti Bill Clintonille, joka oli aikaisemmin sanonut, että Venäjä maksaa Tshetshenian tuhoamisesta kovan hinnan.

Jeltsinille tyypillinen sapelinkalistelu ei kuitenkaan peitä tosiasiaa, että Venäjä on toisen luokan sotilasmahti - niin kuin on toistaiseksi myös Kiina. Tämän ne myös tietävät.

Demari analysoi TV1:n presidentinvaalikeskustelua

TV1:n presidentinvaalikeskustelu keskiviikko-iltana vahvisti henkilöasetelmia, joita oli uumoiltu jo ennen neljän keskeisimmän ehdokkaan kohtaamista. SDP:n Tarja Halonen ja Keskustan Esko Aho erottuivat asiantuntemuksellaan sekä kokemuksellaan RKP:n Elisabeth Rehnistä ja varsinkin Kokoomuksen Riitta Uosukaisesta.

Keskusteluohjelman juontajat paljastivat ohjelman aluksi ovelasti ehdokkaiden luonteenpiirteitä kysymällä viattoman tuntuisesti heidän kriisinsietokyvystään. Uosukainen ja Rehn antautuivat vuolaaseen ansioittensa esittelyyn Halosen ja Ahon tyytyessä lyhyeen toteamukseen tärkeimmistä tehtävistään. Itse-esittelyn täytyy tietysti olla sitä runsaampaa, mitä vähemmän on uskottavaa taustaa.

Suuret jakolinjat kulkivat siinä, että Uosukaisella ja Rehnillä oli ajoittain vaikeuksia "paketoida" vastauksiaan sellaisiksi kokonaisuuksiksi, että ne olisivat kuulostaneet uskottavilta ja itsenäisesti ajatelluilta. Toisaalta he tunsivat paikoin viehtymystä varsin korkeaprofiiliseen presidentin rooliin kansainvälisissä kriiseissä, kun taas Halonen ja Aho asettivat sanojaan varovaisen harkitusti esimerkiksi reaktioissa Venäjää kohtaan Kaukasian tapahtumissa.

Tässä kohdassa Aho antoikin tunnustusta Haloselle ja Suomen hallitukselle linjauksista, joilla Venäjää ei eristetä eikä aiheuteta sen omaa eristäytymistä. Kysymys on kansainvälisen yhteisön esittämän arvostelun ja painostuksen asettamisesta mittoihin, jotka eivät vie Venäjää entistä jyrkemmälle linjalle, esimerkiksi edessä olevissa Venäjän duuman ja presidentin vaaleissa.

Ahon ja Uosukaisen populistisilta haiskahtaneet puheet pakolaispolitiikasta antavat aiheen odottaa, että tästä aihepiiristä tulee yksi astalo, jolla pyritään tiukan paikan tullen hutkimaan vastustajaa, tässä tapauksessa Halosta ja Rehniä. Käytännön erot pakolaisasioissa eivät kuitenkaan voi olla suuret, koska ratkaisuissa on noudatettava kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sitoumuksia.

Keskiviikko-illan tv-keskustelu oli vielä tunnustelua sekä ehdokkaille että toimittajille. Sävy terävöityy ja ehdokkaiden eroavaisuuksia alkaa erottua, kunhan puheenaiheissa päästään pitemmälle ja syvemmälle.

Silti on jo nyt syytä arvioon, että tähänastiset mielipidemittaukset ehdokkaiden kannatuksista ovat olleet vasta ikään kuin alkusoittoa.

Etelä-Suomen Sanomat odottaa palkkaneuvotteluja

Tupon kaatumisesta on kulunut pari kuukautta. Sopimuskausi päättyy reilun kuukauden sisällä. Työmarkkinoilla vallitsee kuitenkin yhä lähes haudan rauha. Mitään näkyvää ei tapahdu. Osapuolet kököttävät koloissaan ja odottavat muiden lähtevän liikkeelle. Tällä taktiikalla saadaan lopulta aikaan tolkuton kiire. Se lisää virheratkaisujen riskiä.

Teollisuuden ja työnantajien keskusjärjestö TT on rikkonut hiljaisuuden tuomalla esiin omat näkökantansa. Tavallisesti TT on torjunut vastapuolen konkreettisia vaatimuksia. Nyt se torjuu johtaja Seppo Riskin suulla esityksiä, joita ei ole vielä edes julki tuotu. Yksikään liitto ei ole lyönyt pöytään palkankorotusvaatimuksiaan. TT kuitenkin ampuu ne jo alas liian suurina.

TT:n menettely on ymmärrettävissä. Käydyn keskustelun perusteella näyttää selvältä, että kaikissa liitoissa ei aiota tyytyä murusiin. Paperiliiton johdolla tupon kaatanut joukko haluaa saalistaa itselleen enemmän kuin muut saavat. Monissa liitoissa puhutaan jälkeenjääneisyyden poistamisesta. Kokemuksesta tiedetään, että tällaisten puheiden jälkeen vaatimukset eivät ole pieniä.

Asian ydin on kuitenkin se, että hyvästä talouskasvusta huolimatta korotuksia mitoitettaessa pelivaraa on Emu-oloissa aika niukalti. Devalvaatiota kun ei voi enää käyttää virheiden oikaisuun.

TT:n mukaan työvoimakustannusten lasketaan nousevan kilpailijamaissa ensi vuonna 2,3 - 2,6 prosenttia. Suomessa kustannukset kohoavat palkkaperinnön ja liukumien vuoksi jo yhteensä vajaan prosentin. Jos kilpailukyky aiotaan säilyttää, uusille työvoimakustannuksille jäisi siten tilaa reilun prosentin verran. Se on niin vähän, että liitot siihen tuskin tyytyvät.

TT huutaakin hallitusta apuun. Se haluaa selkeää viestiä siitä, että hallitus tukee verohelpotuksin maltillista palkkalinjaa. Toistaiseksi hallitus ei ole puhunut asiasta mitään. Yleisesti kuitenkin odotetaan, että helpotuksia on tulossa. Onhan laskelmissa todettu, että maltilliset korotukset ja verohuojennukset tuovat yhdessä parhaan tuloksen.

Käytännössä asia on todistettu oikeaksi kahden perättäisen tupon aikana. Palkat ovat nousseet jopa odotettua enemmän. Talous kasvaa, työllisyys paranee. Kilpailukyky on säilynyt ja inflaatio pysynyt kurissa.

Ay-liikkeessä on myös haluja lyhentää työaikaa. Todellisuudessa työajat ovat Suomessa jo niin lyhyitä, ettei uusiin lisäkustannuksia tuoviin supistuksiin ole kiirettä.

Ahneudella ei saisi nyt tuhota viime vuosien saavutuksia ja kääntää kehitystä huonoon suuntaan. Optioherrojen saalistukseen ei pitäisi vastata samalla mitalla, vaikka mieli tekisi. Onhan kyse paljosta muustakin kuin vain oman rahapussin sisällöstä tässä ja nyt.

Koonnut: TK
10.12.1999

Muut lehdet -sivulle