Muut lehdet maanantaina 13.12.1999

Hämeen Sanomat näkee maltillisen palkkaratkaisun tiellä esteitä

Tulopoliittiset neuvottelut ovat saaneet Suomessa turhan vähän huomiota, vaikka seuraavalla palkkaratkaisulla on äärimmäisen keskeinen merkitys maamme lähivuosien kehitykseen. Tupon "unohtumista" selittävät muun muassa presidentinvaalit ja Suomen isännöimä EU:n huippukokous.

Metalliliitto ja Rakennusliitto löivät pöytään palkankorotustavoitteensa melkein samalla hetkellä, kun sekä Suomen Pankki että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ottivat jopa poikkeuksellisen jyrkästi kantaa maltillisen tuporatkaisun puolesta. Etla katsoo, ettei Suomella ole varaa keventää verotusta, jos palkat nousevat sopimuskaudella yli kaksi prosenttia.

Metalliliitto ja Rakennusliitto pyrkivät avoimin kortein tuponeuvottelujen päänavaajaksi. Järjestöjen tavoitteena on neljän prosentin palkankorotus, mutta asialistalla on myös muita työantajan menoja kasvattavia vaatimuksia. Kummankin etujärjestön mielestä sopimuskauden tulisi olla vuoden mittainen.

Metallin ja rakennusalan esitys ei ole järisyttävän ylimitoitettu, mutta selvästi liian suuri kuitenkin. Neuvottelujen pohjaksi avauksesta kyllä pitäisi olla - on syytä muistaa, että tupoväännössä on aina tapana pyytää enemmän kuin mitä lopulta odottaa saavansa. Jos järjestöt ovat edes hieman valmiita tinkimään korotusesityksistään ja sopimuskautta pidennetään vähintään kahdeksi vuodeksi, koossa on aineksia ensimmäiseksi tuposopimukseksi.

Suomen talouden kehitysnäkymät ylittävät kaikki ennakkolaskelmat. Tästä kertoo tyhjentävästi se, että talouden kasvun ennustajat ovat korjanneet arvioitaan. Aiempaa kovempaan kasvuvauhtiin uskovat myös Suomen Pankki ja Etla.

Vauhti on enemmän kuin hyvä. Etla osuu oikeaan varoittaessaan liian suurten palkankorotusten vaikutuksista veroratkaisuihin. Avaimet on työmarkkinoilla. Tasavallan hallitus pitänee kyllä päänsä ja luopuu verotuksen rukkaamisesta, jos tuponeuvotteluissa maltti jää sivuosaan.

Maan ilmapiiri ei suosi järkevää, maltillista tupokierrosta. Yritysjohtajien optiot ovat piikkinä palkansaajien lihassa, vaikka yritysmaailma optioita sangen yksituumaisesti puolustaakin.

Kuvaa kokonaisuudesta saattaa himmentää myös yli äyräiden paisunut keskustelu Nokian kurssikehityksen leipomista uusista miljonääreistä. Nokia on suomalaisen talouselämän tuhkimotarina. Sen vauhti on hurjaa samaan aikaan, kun talouselämän keskeiset metsä- ja metalliyritykset takovat Nokiaa hurjan paljon vaatimattomampaa tulosta.

Kainuun Sanomien mukaan EU otti Helsingissä itselleen mahdottoman urakan

Hämmästyttävää kyllä, EU:n johtajat näyttävät täysin unohtaneen, keneltä he valtansa ovat saaneet. Jos laajentumista ajetaan härkäpäisesti, sen kustannukset alkavat pikkuhiljaa selvitä myös maksajille. Se tietää kapinaa.

Kriisinhallintajoukoista päätös syntyi yllättävän helposti. Suomessa on korostettu kyllästymiseen asti, että kysymys ei ole yhteisen puolustuksen rakentamisesta. Asioista puhutaan kuitenkin eri maissa eri nimillä. Ranskassa - joka on euroarmeijan innokkain rakentaja - on koko ajan keskusteltu Euroopan yhteisestä puolustuksesta - ei kriisinhallinnasta.

Suomi on puhunut koko puheenjohtajuuskautensa ajan pohjoisesta ulottuvuudesta. Sille kävi Helsingin kokouksessa nolosti. Edes kunnon keskustelua ei syntynyt. Puheenjohtajuusvuoro siirtyy nyt Portugalille. Se on sitoutunut edistämään Välimeren-politiikkaa, Pohjoinen ulottuvuus uhkaa jäädä sanahelinäksi.

Jos Helsingin kokous olikin menestys, sen päätöksissä piilee monia ison riidan aiheita.

Etelä-Suomen Sanomat epäilee Karjalan palauttamisen hintaa

Jo aiemmin on esitetty laskelmia, joiden mukaan Karjalan palauttaminen olisi Suomelle taloudellisesti kannattavaa. Pro Karelia -verkkolehti toistaa nyt samaa sanomaa.

Lahden teettämässä tutkimuksessa muistutetaan, että Karjalan maita ja metsiä hyödyntämällä alueen infrastruktuuri saataisiin nopeasti kuntoon. Alueelle siirtyisi matkailu-, puutarha- ja maatalousyrityksiä. Karjala kiinnostaisi myös kansainvälisiä yrityksiä.

Teoria ja käytäntö eivät kuitenkaan aina kohtaa. On esimerkiksi vaikea kuvitella, että 400 000 suomalaista muuttaisi Karjalaan liki olemattomien teiden, asuntojen ja palvelujen pariin. Kotimaassa tyhjenee parhaillaan seutuja, joissa olosuhteet ovat kymmenen kertaa parempia kuin rajan takana. Alueelle jäävästä 300 000 venäläisestä osa siirtyisi ehkä äkkiä muualle Suomeen pois kurjuudesta.

Miksi nykyinen omistaja ei saa maasta ja metsistä laskettua hyötyä irti? Onko se pelkkää taitamattomuutta? Miksi Karjalaan pitäisi raivata peltoja, kun niitä pannaan täälläkin pakettiin?

Itä-Saksaa pidettiin aikanaan sosialismin mallimaana. Itäisten ja läntisten osien sulauttaminen yhteen ei ole silti vieläkään onnistunut. Rahaa on kulunut paljon enemmän kuin oli laskettu. Karjalan nostaminen jaloilleen olisi Suomelle monta kertaa raskaampi urakka kuin Saksan itäosien sopeuttaminen läntiseen elämään rikkaalle Saksalle.

Pitkällä aikavälillä Karjalan ja Suomen väliset erot toki tasoittuvat. Kasvava yhteistyö sitoo alueita toisiinsa. Jonakin päivänä ei ole ehkä väliä sillä, kenelle alue oikeasti kuuluu. Silloin se voisi siirtyä jopa Suomelle. Mutta aikaa tähän kuluu enemmän kuin muutamia vuosikymmeniä.

Suomenmaan mukaan presidentille sopii poliitikon tausta

Julkisessa presidenttiehdokaskeskustelussa on viime aikoina yritetty tehdä lisärasitetta siitä, että jollakulla ehdokkaalla on voimakas puoluetausta. Erityisesti on tartuttu Esko Ahoon, joka on keskustan puheenjohtaja.

Tämä on asiantuntematonta ja kansalaisten edun vastaista moitiskelua.

Tämän maan yhteiskuntapolitiikkaa hallitsevat puoluepoliitikot. He toimivat niin hallituksessa, eduskunnassa kuin kunnissakin. Poliitikot edustavat puolueita. Se kuuluu meidän hyvään järjestelmäämme. Kansalaiset tietävät, minkälaisten ajatusten hyväksi monenlaisissa vaaleissa ehdolla olevat tulevat toimimaan, kun he toimivat puolueiden riveissä.

Puolueen puheenjohtajuus on oikeastaan vain meriittiä. Puheenjohtajaksi valitaan vain parhaat. Ja tehtävässä joutuu varmasti lujille.

Presidentinvaali on erilainen. Se ei ole puoluevaali. Presidentti on kuitenkin korkea vallan elin hallituksen ja eduskunnan ohella. Vaikka hän saa valtuutuksensa kansalta, hänen on osattava toimia yhteistyössä hallituksen ja eduskunnan kanssa. Kun presidentti on itse ollut mukana päivänpolitiikassa, hän tietää toimintatavat ja ympäristöt.

Kaikilla ehdokkailla onkin selkeä ja voimakas poliitikko- ja puoluetausta. Tarja Halonen ja Elisabeth Rehn valittiin eduskuntaan jo vuonna 1979 (Rehn luopui 1995) ja Esko Aho sekä Riitta Uosukainen tulivat eduskuntaan seuraavissa vaaleissa 1983. Myös Heidi Hautala, Risto Kuisma ja Ilkka Hakalehto ovat poliitikkoja.

Tämä on hyvä. Politiikassa mukana ollut osaa politiikkaa.

Martti Ahtisaaren kaudelta jää hyvä loppusaldo ulkopoliittisten tehtävien hoidosta, mutta hänen roolinsa on muuten ollut aika vaatimaton. Yhtenä syynä tähän on epäilemättä ollut se, että Ahtisaarella on virkamiehen eikä poliitikon tausta ja kokemus.

Siitäkään ei pitäisi olla mitään pahaa sanottavaa, jos presidenttiehdokkaaksi asetettu pyrkii ajattelemaan laajemmin kuin vain puolueensa näkökulmasta. Tuli ehdokkaista kuka tahansa valituksi, hänen tärkeimpiä tehtäviään on nousta kaikkien suomalaisten presidentiksi.

Koonnut: TK
13.12.1999

Muut lehdet -sivulle