Muut lehdet torstai 25.11.1999

Karjalainen ymmärtää ay-liikkeen tuen Haloselle

Olkoonkin, että SAK:n epävirallinen ja sen jäsenliittojen avoin taloudellinen tuki presidenttiehdokas Tarja Haloselle on kyseenalaista, niin se on ymmärrettävää. Olisihan se varsin omituista, jos perinteisin, kautta historiansa työväenpuolueiden hallitsema ammattiyhdistysliikkeemme ei tukisi vasemmistolaista ehdokasta.

On selvää, että ay-liikkeen tuki yhdelle ehdokkaalle on kyseenalaista, kuuluuhan SAK-laisiin liitoihin paljon muidenkin kuin vasemmistopuolueiden kannattajia. Kyseenalaista Halosen tukeminen on myös siksi, että ay-jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Nythän yksi presidenttiehdokas saa muita enemmän julkista vaalitukea, muut kun joutuvat tyytymään vain puolueiden saaman puoluetuen kautta tuleviin veromarkkoihin.

Mutta ymmärrettäväksi ay-liikkeen Halos-kampajoinnin tekee juuri se, että SAK-laiset ammattiliitot ovat tiukasti vasemmistopuolueiden hallitsemia. Se taas kertoo siitä, että suurin osa perinteisimmin ay-liikkeemme aktiiveista - siis niistä, jotka edes äänestävät ay-vaaleissa - tukee vasemmiston poliittisia tavoitteita.

Niinpä jos SAK-lainen ay-liike ei tukisi Tarja Halosta, niin silloinhan pitäisi kysyä, onko sosialidemokratia etääntynyt jo niin kauas perinnöstään, että sen ehdokas ei kelpaa edes perinteisimmälle ammattiyhdistysväelle.

Näin ollen, niin kauan kuin porvarilliset puolueet eivät kykene nousemaan SAK-laisen ammattiyhdistysliikkeen johtoon, on aivan turhaa moralisoida ay-liikkeen johdon vasemmistolaiselle ehdokkaalle antamaa enemmän tai vähemmän avointa vaalitukea. Ay-johtohan toimii niin kuin sen aktiivijäsenistö haluaakin sen toimivan: tukee ehdokasta, jonka poliittiset tavoitteet ovat lähimpänä ammattiyhdistysliikkeen tavoitteita.

Kaleva arvostelee poliisijärjestöjä Häkämiehen tukemisesta

Kokoomuksessa ratkaistaan näinä aikoina, seuraako sisäministeri Kari Häkämiestä hallituksessa sisäministeri Kari Häkämies.

Alunperin aikomuksena oli - niin ainakin asia esitettiin - että hän olisi sisäministerinä EU-puheenjohtajuuden ajan eli niin kauan kun tarvittaisiin vahvaa kokemusta tällä alalla. Tulossa oli Tampereen erillishuippukokous, jossa keskityttiin juuri oikeus- ja sisäasioihin, ja sen valmistelussa oli paljon vaativaa työtä.

Nyt Tampereen kokous on kunnialla ohi, ja ministerin pitäisi alkuperäisen suunnitelman mukaan siirtyä takaisin Kuopioon kaupunginjohtajaksi.

Keskiviikkona Suomen poliisijärjestöjen liitto päätti tukea Häkämiehen jatkamista sisäministerinä. Perusteluna liiton hallituksen yksimieliselle kannanotolle oli, että Häkämies on läheltä seurannut ja nähnyt poliisin määrärahoihin ja resursseihin liittyvät ongelmat. Lisäksi hän soveltuu poliisien mielestä päävastuunkantajaksi sisäministeriön asettamassa poliisitoimen arviointi ja toimintaedellytysten turvaaminen -hankkeessa.

Tällä kannanotolla poliisijärjestöjen liitto on lähtenyt arveluttavalle tielle. Suomessa on ollut periaatteena, etteivät upseerit puutu politiikkaan. Tätä periaatetta voisivat hyvällä syyllä myös poliisit soveltaa. Yhteisen edun mukaista on, että järjestysvalta on poliittisesti neutraali. On ennenkuulumatonta, että poliisit ottavat järjestönä kantaa hallituksen henkilökysymyksiin.

Ministereistä päättäminen kuuluu - kuten nyt Häkämiehen tapauksessa - kyseiselle puolueelle ja sen eduskuntaryhmälle. Se ei kuulu ministerin toimialaan liittyville etujärjestöille. Poliisien toiminta voidaan lähes rinnastaa siihen, että upseerit ottaisivat liittona kantaa, kuka on maalle sopivin puolustusministeri.

Jatkoipa Häkämies tai ei, maan sisäministerin lähiaikojen tehtäviin voisi kuulua vakava keskustelu Suomen poliisijärjestöjen liiton johdon kanssa siitä, millaiset kannanotot poliiseille sopivat ja millaiset eivät.

Hämeen Sanomat arvelee, että eläinlääketieteen opetus jatkuu Helsingissä

Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) sai aikaan suuren mekkalan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kohtalosta. Tosiasiassa Lipponen esitti tutkittavaksi, olisiko tiedekunta paikallaan siirtää Kuopioon, mutta jopa media käänsi sanoman - sitä virheellisesti tulkiten - muotoon "eläinlääketieteellistä ollaan viemässä Kuopioon". Jyrkimmin siirtoa vastustavat tiedekunnan opettajat ja opiskelijat, jotka Lipponen herätti talviunesta mielenilmauksia järjestämään.

Kuten asiaan kuuluu, eläinlääketieteellisellä tiedekunnalla on ottajia muuallakin kuin Kuopion suunnalla. Forssalainen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) haluaisi muuttoauton matkaavan Ypäjälle, mikä on ajatuksena torso. Jos eläinlääketieteen opetus siirtyisi pois pääkaupunkiseudulta, se voisi kotiutua ainoastaan yliopistopaikkakunnalle.

Kovin vähän on pohdittu sitä, miksi Lipponen yleensä lämmitti jo ikivanhan - ja vieläpä keskustavetoisen - idean valtion ohjailemasta hajasijoituksesta. Onko pääministeri vakavasti sillä kannalla, että eläinlääketieteen opetus voisi sanoa hyvästit Helsingille, pääkaupunkiseudulle?

Tuskin tästä on kysymys. On paremminkin laskettavissa, että Lipponen on huolissaan eläinlääketieteen opetuksesta. Tiedekunta jakaa opetusta ja harjoittaa korkean tason tutkimusta edelleenkin liian pienissä ja vanhanaikaisissa tiloissa. Eiköhän Lipponen halunnut avauksellaan vauhdittaa tiedekunnan muuttoa Helsingin Viikin alueelle, jonne eläinlääketieteen opetukselle on kaavailtu tiloja jo viime vuosikymmeneltä lähtien!

Opetusministeriö tekee nyt selvityksen eläinlääketieteen opetuksen siirtymisestä Kuopioon. Ratkaisussa ei pitäisi olla mitään tiedekunnan normaalia elämää kuohuttavaa. Kyllä korkeakouluväen pitäisi sentään tutkimuksen puolesta liputtaa. On pelkästään hyvä, että muuttoa punnitaan ja selvityksen jälkeen ajatus Kuopioon lähdöstä voidaan lopullisesti haudata.

Annettakoon selvityksen tekijöille työrauha ja kun raportti on valmis, siitä on paikallaan käydä asiallinen keskustelu. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin nähtävissä, että eläinlääketieteellisen opetuksen siirtymiselle Kuopioon on tuskin edellytyksiä. Opettajien ja opiskelijoiden sanan täytyy painaa paljon muutosta päätettäessä. On myös varsin selvää, että tiedekunnan on välttämätöntä jatkaa läheistä yhteistyötä pääkaupunkiseudun tiedeyksiköitten kanssa.

Eläinlääketieteen opetuksen ongelma ei ole lähtö Kuopioon vaan se, mistä Viikin tilojen rakentamiseksi löytyy noin sadan miljoonan markan määräraha.

Keskisuomalaisen mukaan Suomi tarvitsee vakuutuskilpailua

Kamppailu vakuutusyhtymä Pohjolan tulevaisuudesta jatkuu sitkeänä. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö on kumppaneineen halunnut paimentaa Pohjolan Leonian ja Sampon muodostamaan finanssitaloon. Veronmaksajien rahoilla ratsastavan puoluepoliitikon aktiivinen ote on eettismoraalisesti arveluttava jos ei suorastaan tuomittava. Onneksi Pohjolan monet vastuunkantajat ovat heränneet vastaiskuun.

Pohjolan johtava yksittäinen omistaja Henkivakuutusyhtiö Suomi, jolla on peräti 41 prosenttia Pohjolan äänivallasta, seisoo ison portin vartijana. Minne Suomi ohjaa omistuksensa vai hankkiiko se Pohjolasta enemmistön? Hallintoneuvoston tiistainen linjoitus tuo harkinta-aikaa. Suomi ja Ilmarinen alkavat rakentaa uutta vakuutusryhmittymää. Ilmarisen yhteistyökumppaneita ovat A-Vakuutus ja Pohjantähti.

Pohjolan revohkan avasivat kaksi ja puoli vuotta sitten pääjohtaja Iiro Viinanen ja varatoimitusjohtaja Pirkko Alitalo. He aikoivat lopettaa pääomistajansa Suomen "nimellistä korvausta vastaan". Menettely loukkasi omistajia ja osoitti mitä mittavinta psykologisen tajun puutetta ynnä roolien sekoittamisen lahjakkuutta. Sisäinen valtakamppailu on tarjonnut hunnien häikäilemätöntä kuningas Attilaa ihannoivalle Sammon päättäväiselle johdolle väylän rikkaan pesän esikammariin.

Leonian ja Sammon liittoutuminen tuntuu järkevältä, sillä tämä kokonaisuus on riittävän vahva myös maamme ulkopuolella. Mutta jos Pohjola käsketään väkivalloin samaan finanssitavarataloon, riskit muodostuvat pelottavan jättimäisiksi ja samalla vakuutuskilpailu vähenee. Miten poliitikot voivat tällaista suuntausta tosissaan tukea? Vauhtisokeus ja vallanmakeus hehkuvat jälleen kuhkeimmillaan.

Pohjolan legendaariset emerituspääjohtajat Jaakko Lassila ja Yrjö Niskanen ovat rohkeasti puhuneet kansallisen määräysvallan puolesta. Iiro Viinanen on tähän saakka vähätellyt edeltäjiensä viestejä. Ehkä nyt myös ylimielisen pääjohtajan ajattelu tuoreutuu, kun hän on joutunut taisteluun saalistushenkistä keskittämistä vastaan.

Kansantalouden ja kansalaisten etujen mukaista on taata Sampo-Leonian rinnalla jyhkeä Pohjola-yhtymä, olkoon sen sisällä tapahtuvat järjestelyt minkä muotoisia tahansa. Tällöin riskejä kohtuullistetaan ja huolehditaan markkinatalouteen kuuluvasta kilpailusta.

Koonnut: TK
25.11.1999

Muut lehdet -sivulle